¹Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen, runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.

¹Ngaiin, TOUPAN lei a awngsakin, a sesak sina, a lumlet dinga, a omte a dalhsak sin hi.

²Samalla tavoin käy papin kuin kansankin, niin isännän kuin orjankin, niin emännän kuin orjattaren, niin myyjän kuin ostajan, niin lainan antajan kuin sen saajan, niin velkojan kuin velallisenkin.

²Huan, vantang tunga om bangin siampu tungah leng a om ding; bawipa tunga a om bangin a pu tungah leng a om ding; bawinu tung a om bangin a pi tungah leng a om ding; a leimi tunga a om bangin, a khawngmi tungahleng a om ding; leitawisakmi tunga a om bangin a kianga apung pemi tungah leng a om ding.

³Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Näin on Herra puhunut.

³Lei lah awnsak keuhkeuh inleh hih siat dimdemin a om ding; huai lah TOUPAN a chita ngala.

⁴Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu.

⁴Lei lah a kapin a tul a khovel lah bahin a tul a, leia mi tungnungte a bah uhi.

⁵Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.

⁵Lei lah a ommite nuaiah a buahkhinta; dan te ah a talek ua, thuseh lak a hihlamdang ua, khantawn thukhuna a tatlek jiak un.

⁶Siksi kirous syö maan, sen asukkaat saavat maksaa teoistaan. Siksi maan asukkaat käyvät vähiin, vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.

⁶Huaijiakin hamsiatin lei a ne khina, a ommite lah siam louh tansak in a omta uh: huaijiakin leia ommite lah a kanglum ua, mi tawm chik kia a om lai uh.

⁷Rypäleen mehu ehtyy, viiniköynnökset kuivuvat ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.

⁷Uain thak lah a kapa, grepgui lah a baha, lungtang nuamte tengteng a mau uhi.

⁸Rumpujen riemu vaimenee, iloinen kohina hiljenee, vaikenee harppujen ääni.

⁸Khuangtate kipahna lah a daia, kaihging nuamsa ging lah a daita.

⁹Enää ei juoda viiniä, ei lauleta, juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.

⁹Lasa kawmin uai a dawm kei ding uh: ju lah a dawnmite adingin a kha mahmah ding.

¹⁰Kaupunki on kukistunut, se on sekasorron vallassa, jokainen ovi on sisältä teljetty.

¹⁰Buaina khopi chipsakin a omta: kuamah himhim a lut louhnba ding un in chih khakin a omta.

¹¹Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta, kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.

¹¹Uain jiakin kongzingte ah kap husa a oma: nuamna tengteng mialsakin a oma, hiai gam nopna a gamgta.

¹²Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys, kaupungin portit on murrettu.

¹²Khopi ah siatna nutsiatin a oma, a kulh kongkhak lah vuak siatin a omta.

¹³Näin käy maailman kansoille: niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee, sen verran kuin voi löytää rypäleitä, kun viininkorjuu on ohi.

¹³Lei laitakah mi chih lakah hichiin a om sing ngala, olive sing vuak nunga gah a om lai sek bangin leh, grep loh nunga grep maih loh ding a om lai sek bang maiin.

¹⁴Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta. Huutakaa siis lännessä

¹⁴Huaiten a aw uh a suah ding ua, a kikou ding uh; TOUPA thupina jiakin tuipi akipanin ngaihtakin a kikou ding uh.

¹⁵ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala.

¹⁵Huaijiakin TOUPA tuh Suahlam ah pahtawi un.

¹⁶Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle. Minä sanon: En jaksa, en jaksa, voi minua! Petosta petoksen jälkeen ja petoksen jälkeen vielä petos!

¹⁶Kawlmong tawpa lasak i ja, Mi diktatte kiangah thupina om hen, chih la. Himahleh, ken bel, Ka gawng huaihuaia, ka tung gik hi! lepchiahtaka gamtammiten lepchiahtakin a hih uhi, ka chi a.

¹⁷Kauhu ja kuoppa ja loukku uhkaavat sinua, maan asukas.

¹⁷Leia om aw, lauhuainate, kokhukte, thangte na tungah a om hi.

¹⁸Joka pakenee kauhun huutoa, se putoaa kuoppaan, ja jos hän kuopasta nousee, hän jää loukkuun. Sillä taivaan akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät,

¹⁸Huchiin hichi ahi dinga, lauhuai husa akipana taipa tuh kokhukah a ke dinga; kokhuk sunga kipana pawtkhe toumi thangah a awk ding; tunglama tohlette lah honin a om ngalam lei kingaknate lah a ling hi.

¹⁹maa järisee, maa järisee, maa aaltoaa ja huojuu, maa aaltoaa ja sortuu,

¹⁹Lei lah a kitam gawp veka, lei lah hihmanin a om vek a, lei lah nak pitakin a ling hi.

²⁰maa horjuu kuin juopunut, vaappuu kuin vartiolava tuulessa. Raskaana sitä painaa sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse.

²⁰Leilah mi zukham bangin a hoi dongdong dinga, bawkta hawt bangin a kihawt ding; a tatlekna lah a tungah giktakin a om ding a, huchiin a puk dinga, a thou nawnta kei ding hi.

²¹Sinä päivänä Herra vaatii tilille korkeuksissa asuvat korkeuden joukot ja maan päällä elävät maan kuninkaat.

²¹Huan, huai ni chiangin hichi ahi dinga, Toupan tunglama mi tungnung pawl lian pipite a gawt ding, leia lei kumpipate toh.

²²Heidät kootaan yhteen: yhteen ja samaan vankikuoppaan, samaan tyrmään heidät teljetään, ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.

²²Huan, hentate kokhuka pi khawma a om bang un huaite pi khawmin a om ding ua, suangkulha khum in a om ding uh, ni sawttak nungin gawt in a om ding uh.Huai hun chiangin tunga kha zum takin a om dinga, tunga ni zahlak takin a om ding; sepaihte TOUPA lah Zion tang leh Jerusalem khuaah leh, a upate maah, thupitakin lalin a om sing ngala.

²³Kuu kalpenee, aurinko häpeää, kun Herra Sebaot hallitsee Siionin vuorella ja Jerusalemissa ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille.

²³Huai hun chiangin tunga kha zum takin a om dinga, tunga ni zahlak takin a om ding; sepaihte TOUPA lah Zion tang leh Jerusalem khuaah leh, a upate maah, thupitakin lalin a om sing ngala.