¹Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua: -- Meillä on lujasti varustettu kaupunki, meidän turvaksemme hän on rakentanut muurit ja vallit.

¹Huai ni chiangin Judate gamah hiai la a sa ding uh. Khopi kip tak i nei ua: aman lah hotdamna kulh bangte le kulhpite adingin a sep ding hi.

²Avatkaa portit, että vanhurskas kansa saa astua sisään, kansa, jonka uskollisuus ei horju.

²Nam diktat thutakjui nam a lut theihna dingin kulh kongkhakte hong un.

³Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun.

³Na tunga lungsim ngami, nangmah a hon muan jiakin, khamuang mahmaha om dingin na veng ding.

⁴Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio.

⁴TOUPA khantawnin muang un: TOUPA Jehova ah lah khantawn suangpi a om ngala.

⁵Tietäkää: Herra on syössyt alas korkealla asuvat ja heidän ylhäisen kaupunkinsa, hän raastoi sen alas, raastoi alas maan tomuun.

⁵Aman lah sangpi-a omte a hihniamta ngala, khopi sangpi mah: huai tuh a koih niama, lei phain a koih niama, leivui pha hialin a puksak hi.

⁶Jalat sitä tallaavat, köyhien jalat, maan vähäisten askelet. ylösnousemus

⁶Khein a sikden ding; gentheite khe leh tagahte kalsuan mahmahin.

⁷Oikeamielisten polku on suora, sinä tasoitat vanhurskaan tiet.

⁷Mi diktat lampi lah dikna ahi a; nang lungtang diktat puin mi diktat lampi na hihmam sek.

⁸Sinun tahtosi tielle, Herra, me ikävöimme, me kaipaamme sinua, me toistamme nimeäsi.

⁸A hi, TOUPA aw, na vaihawmna lampi ah kon ngak nilouh uh: kou hinna deihlam jaw na min loh leh nangmah theihgigena ahi.

⁹Sinua minun sieluni yöllä janoaa, sinua minun henkeni etsii. Kun sinä panet tuomiosi täytäntöön maan päällä, maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden.

⁹Jan chiangin ka hinnain nangmah a honngaia; ahi, jingkhangin ka sunga ka kha omin ka honzong ding hi: na vaihawmnate leia a hongom chiangin khovela omten diktatna lah a sin jel ngal ua.

¹⁰Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin, ei opi elämään vanhurskaan tavoin. Hän vääristää oikeuden, ei hän näe Herran valtasuuruutta.

¹⁰Mi thulimlou jaw deihsakin om mahleh, diktatna a sin tuan sam kei ding: dikna gamah diklou tak in a hih dinga, TOUPA thupina a mu tuan kei ding.

¹¹Sinun kätesi on korkealla, Herra. Sinun vihollisesi eivät sitä näe. Mutta vielä he näkevät, miten sinä kiivastut kansasi puolesta. Mikä häpeä heille! Tuli heidät syököön, nuo sinun vihamiehesi.

¹¹TOUPA, na khut lah jakin a oma, himahleh amau lah a mu tuan kei ua: ahihhangin mite adia na phatuamngaihna a mu ding ua, a zum ta ding uh; ahi, nang hondoute meiin a kang mang ding.

¹²Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.

¹²TOUPA nang lemna non sehsak ding: nang lah ka nasep tengteng uh non sep sak ngala.

¹³Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä. Nyt vain sinun nimesi on huulillamme.

¹³TOUPA ka Pathian uh aw, nang kia hilouin kumpipa dangten leng ka tunguah thu a neikhin ta ngal ua, himahleh nang mahmah panpihin na min ka lou ta ding uh.

¹⁴He ovat kuolleet, eivät herää eloon, nuo mahtajat eivät nouse manalta, sillä sinä olet vaatinut heidät tilille ja tuhonnut heidät ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.

¹⁴Amau lah a sita uha, ahing nawn kei ding uh; a mangta ua, a thou nawn kei ding uh; huaijiakin nang amau na gawtin na hihsiaa, a theihgigena tengteng u leng na hihmangta hi.

¹⁵Suureksi olet tehnyt kansasi, Herra, olet lisännyt sen määrää, olet osoittanut suuruutesi ja työntänyt kauas kaikki maan rajat.

¹⁵Hiai nam lah na pungsaktaa. TOUPA aw, hiai nam lah na pungsakta: nang lah pahtawiin na omta: hiai gam lah a gamgi tengteng na liansakta hi.

¹⁶Kun jouduimme ahdinkoon, me etsimme sinua, Herra, sinun kurituksesi sai meidät suremaan ja huokailemaan.

¹⁶TOUPA, a dah lai un a honzong ua, na gawtna a tung ua a kiak laiin a thum zihzeh uh.

¹⁷Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on tullut, vääntelehtii ja huutaa kipuaan, niin olimme edessäsi, Herra.

¹⁷Numei nau pai, neih hun naita bangin; TOUPA aw, kou leng na maah ka om sek uh.

¹⁸Me olimme raskaana, me vääntelehdimme, mutta niin kuin tuulta oli se mitä synnytimme. Mitään apua emme pystyneet tuomaan, ketään emme synnyttäneet asumaan maata.

¹⁸Nau ka pai ua, ka na ua, huih bang lel ka nei uh; leiah lah tatkhiakna lam himhim ka hihko kei ua; khovela omte lah a puk sam kei uh.

¹⁹Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.

¹⁹Na misite a hing nawn ding ua; ka mi luangte a thou nawn ding uh. Leivuia omte aw, halh unla, nuamtakin lasa un: na daitui lah khovak daitui bang ahi a, leiin lah misite a paikhe sin ngala, chih.

²⁰Ja nyt, kansani, mene huoneisiisi, sisälle, sulje ovet jäljessäsi. Pysy piilossa lyhyt hetki, kunnes raivo on ohi.

²⁰Kisa un, ka mite aw, na dantan sung uahte lut unla, na kongkhakte uh kikhak khum un: lunghihlouhna a ven masiah mitphiatkal phet bu un.Ngai un, TOUPA, a gitlouhna jiak ua leia omte gawt dingin a omnaa kipan a hong pawtkhe sin hi: lei mahin a sisan a hihlang dinga, a mi a thah te uh a khuhta kei ding hi.

²¹Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet. Silloin maa paljastaa kaiken siihen vuodatetun veren eikä enää peitä surmattujen ruumiita.

²¹Ngai un, TOUPA, a gitlouhna jiak ua leia omte gawt dingin a omnaa kipan a hong pawtkhe sin hi: lei mahin a sisan a hihlang dinga, a mi a thah te uh a khuhta kei ding hi.