¹Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.

¹Kumpipa Uzzia a sih kumin TOUPA laltutphah sang tak tawisana tu ka mu a, a puansilh mong tualin baikin a dimsak vek hi.

²Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.

²A kiangah serafte a ding ua; kha guk chiat a nei ua, a kha nihte un a mai uh a khuh ua, nihin a khepekte uh a khuh ua, nihin a leng uhi.

³He huusivat toinen toiselleen: -- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.

³Huan, Sepaihte TOUPA a siangthou hi, a siangthou hi, a siangthou hi, lei pumpi a thupinain a dim, chiin, a kikou tuahsek uhi.

⁴Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.

⁴Huchiin a kikou husain kongpi bul suangphum nasanin a ling sak dudupa, in tuh meikhuin a dimta hi.

⁵Ja minä sanoin: -- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.

⁵Huaitakin, ken, Muk nin pu mi ka hi-a, muk nin pu mite laka om ka hih jiakin ka tung gik hina tele! mangthang ka hita ve; ka mitin lah kumpipa, sepaihte TOUPA, a muta ngala, ka chi hi.

⁶Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta.

⁶Huchiin, seraf khat, maitam akipan taiteha teh, meiam tawiin ka kiangah a hong lenga, ka kam honbi a,

⁷Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: -- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.

⁷Ngaiin, thulimlouhna lakmang a hita, na khelhna leng sawpsiang a hita, a chi a.

⁸Minä kuulin Herran äänen sanovan: -- Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: -- Tässä olen, lähetä minut!

⁸Huan, kua ka sawl dia, kou-a dia kua kuan ding ahia? chiin, TOUPA aw ka ja,

⁹Hän sanoi: -- Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.

⁹Huchiin, ken, kei hiaiah ka om, honsawl ve, ka chi a. Huan, a man, Kuan inla, hiai mite va hilhin, Bilin a jak jaw ja unla, theihsiam bel theihsiam kei un; muh jaw mu unla, theih bel theikei un, chiin.

¹⁰Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.

¹⁰Hiai chite lungtang thausak inla, a na uh ngongsak inla, a mitte uh mitsi sakin; huchilouinjaw a mit un a mu ding ua, a bil un a za ding ua, a lungtang un leng a thei ding ua, a hongkihei nawn ding uhi, a chi a.

¹¹Minä kysyin: -- Kuinka pitkäksi aikaa, Herra? Hän vastasi: -- Siksi kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla ja talot tyhjillään, kunnes tyhjillä pelloilla vallitsee autius.

¹¹Huan, ken, TOUPA bangtan ahi dia? ka chi a. Huan, aman, hondawnga. Khopite a teng ding beia suksiata a oma, inte a mi beia a oma, gam hoih sipsipa a om,

¹²Herra vie ihmiset kauas, ja tyhjänä leviää hylätty maa.

¹²TOUPAN mite gamla pi-a a suana, gamsunga mun paisansa tampi a om masiah.Huan, a sungah sawm lakah khat leng omlai om leh nek khitin a om behlap ding uhi: ahihhangin nahhi let tosaw phukkhit nunga a bul a om nilouh bangin chi siangthou a bul om nilouhlouh ahi, kachi.

¹³Jos väestä on jäljellä vaikka vain kymmenesosa, vielä sekin raastetaan maasta, kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi. Mutta puustakin jää kanto, ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku.

¹³Huan, a sungah sawm lakah khat leng omlai om leh nek khitin a om behlap ding uhi: ahihhangin nahhi let tosaw phukkhit nunga a bul a om nilouh bangin chi siangthou a bul om nilouhlouh ahi, kachi.