¹Jeremialle tuli sana Herralta; se koski kaikkia Egyptissä olevia Juudan asukkaita. Heitä asui Migdolissa, Tahpanhesissa, Memfiksessä ja Ylä- Egyptissä. Tämä oli Herran sana:

¹Aigupta gama Juda om tengteng, Migdol khua te, Tahpanhes khua te, Noph khua te leh Pathros gama tengte tungtanga Jeremia kianga thu hongtung:

²"Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette itse nähneet, millaisen onnettomuuden minä olen antanut kohdata Jerusalemia ja kaikkia muita Juudan kaupunkeja. Nyt ne ovat raunioina, eikä niissä enää asuta.

²Sepaihte TOUPA, Israel Pathianin hichiin a chi: Jerusalem leh Juda khopite tengteng tunga thil hoihlou ka hon tun te tengteng na muta uh; huan, ngaidih ua, tuin a hongsegawpta a, kuamah a teng kei uh;

³Näin on tapahtunut, koska niiden asukkaat tekivät pahaa ja vihoittivat minut. He uhrasivat muille jumalille ja palvelivat niitä, vaikka eivät niitä edes tunteneet. Niin tekivät teidän isänne, ja niin teitte te!

³Amau leng, nou leng, na pipute uh leng pathian dangte a theih ngei nai louh uh na sem ding leh a kiang ua gimlim halin, kei honhehsak dinga, a ginatlouhnate uh a hihkhit tak ziak un.

⁴Kerran toisensa jälkeen minä lähetin teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, sanomaan: 'Lopettakaa tuo iljettävä meno, minä vihaan sitä!'

⁴Huchi pipi inleng na kiang nasem jawlnei te tengteng jing pipi a thouin ka sawla, a kiang uah, Aw, hiai thu kihhuai, ka huatlam tak hihkei un chiin.

⁵Mutta te ette kuunnelleet heitä, ette ottaneet kuuleviin korviinne, mitä he sanoivat. Te ette kääntyneet pois pahuudestanne, ette lakanneet uhraamasta vieraille jumalille.

⁵Himahleh a ngaikhe tuan kei ua, a ginatlouhna uh pathian dangte kianga gimlim hallouh ding pen a ngeingaih sam kei uh.

⁶Siksi minä annoin kiivauteni ja hehkuvan vihani syöksyä tulvana Juudan kaupunkeihin ja Jerusalemin kaduille. Nuo kaupungit tuhoutuivat maan tasalle ja tulivat autioiksi. Sellaisia ne ovat tänäkin päivänä.

⁶Huaijiakin ka hehna leh ka thangpaihna Juda khopite ah leh Jerusalem kongzingte ah ka sunga a kuangta a, tunia a om bangin a sia, a segawpta hi.

⁷"Näin sanoo nyt Herra Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Miksi te suistatte itsenne suureen onnettomuuteen ja hävitätte sukupuuttoon koko Juudan kansan, miehet, naiset, lapset ja imeväiset, niin ettei teistä jää jäljelle ketään?

⁷Huaiziakin tuin jaw TOUPA sepaihte Pathian, Israel Pathianin na lak ua kipan numei pasal, naungekte leh nawine laite Juda laka kipan kuamah hawi loua gawi mang vek dingin bangdia hiai thil hoihlou tak na hinna uh tung ngei a hih na hi ua?

⁸Teidän tekonne herättävät minussa vihaa! Te uhraatte vieraille jumalille Egyptissä, jonne nyt olette muuttaneet asumaan. Näin te syöksette itsenne tuhoon. Kaikki kansat pilkkaavat teitä, ja teidän kohtalostanne tulee kirosana.

⁸Na va tenna uh Aigupta gam pathiante kianga gimlim halin khawvel gam tengtengte laka hamsethuak leh gensiat na hih theihna ding uh leh gawi mang na hih theihna ding ua na khut thilhih ngei ua honhehsak na hi uh.

⁹Oletteko unohtaneet, mitä pahaa isänne ovat tehneet Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla? Entä Juudan kuninkaat ja heidän vaimonsa? Entä te itse ja teidän vaimonne?

⁹Na pipute uh gitlouhnate, Juda kumpipate gitlouhnate leh na jite uh gitlouhna, Juda gam leh Jerusalem kongzinga a hihkhitsate uh na manghilh ta ua hia?

¹⁰Vielä tähän päivään mennessä ette ole nöyrtyneet. Te ette pelkää minua, ette elä minun lakini ettekä säädösteni mukaan, vaikka minä olen antanut ne teidän isillenne ja teille.

¹⁰Tuni tan inleng a kisik tuan kei ua, na pipute uh leh noumau maa ka taklat ka dan leh ka dan bawlte na jui kei ua, na lau sam kei uh.

¹¹"Sen tähden Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: Vihassani minä käännyn teitä vastaan ja hävitän sukupuuttoon koko Juudan kansan.

¹¹Huaijiakin, sepaihte TOUPA, Israel Pathianin hichiin a chi: Ngai un, na siatna ding un Juda tengteng gawi mang vek ding in nou ka hon matuah ding hi.

¹²En päästä käsistäni myöskään niitä jäljelle jääneitä, jotka päättivät lähteä Egyptiin ja asettuivat sinne asumaan. Egyptissä he kaikki menehtyvät: he kaatuvat miekkaan tai kuolevat nälkään. Miekka ja nälkä surmaavat kaikki pienimmästä suurimpaan. Heitä pilkataan, heistä tulee varoittava esimerkki ja heidän kohtalostaan kirosana.

¹²Huan, Juda omsun, Aigupta gama ten tuma kihei teiteite ka man dinga, a chimit vek ding uh; Aigupta gamah a puk ding ua, namsau leh kialte a hihman in a om ding uh; neupen akipan a lianpen tanin namsau leh kialin a si ding uh.

¹³Niin kuin minä rankaisin Jerusalemia, niin minä rankaisen nyt Egyptissä olevia Juudan asukkaita: miekalla, nälällä ja rutolla.

¹³Jerusalem ka gawt bang mahin Aigupta gama tengte namsau te, kial te leh hipi te in ka gawt sin ngala.

¹⁴Yksikään heistä ei jää jäljelle eikä pelastu. Ei kukaan heistä palaa Juudan maahan, vaikka he sinne ikävöivät ja sinne haluaisivat päästä. Vain muutama harva pelastuu ja palaa takaisin."

¹⁴Huachiin Aigupta gama teng dinga kuan Juda omsunte Juda gam, a omna ding ua kik nawn a ut mahmahna gam uah kik dingin khat lel leng hihdamin a suakta kei ding uh, a sima taikhe kia loungal kuamah a kik kei ding uh.

¹⁵Kaikki miehet, jotka tiesivät, että heidän vaimonsa olivat uhranneet vieraille jumalille, ja suuri joukko paikalla olleita naisia sekä monet Ylä- Egyptiin muuttaneet Juudan asukkaat vastasivat Jeremialle näin:

¹⁵Huchiin mi tengteng, a jite un pathian dang kianga gimlim a hal chih theite leh numei huaia dingte mipi tampi, Aigupta gama teng mipi tengtengin, Pathros ah Jeremia a dawng ua, hichiin a chi uh:

¹⁶"Tässä asiassa me emme kuuntele sinua, vaikka puhuitkin meille Herran nimissä.

¹⁶TOUPA mina ka kiang ua na thugente jaw ka honngaih khiaksak kei ding uh.

¹⁷Pidämme lupauksemme, jonka itse olemme antaneet Taivaan kuningattarelle. Me poltamme hänelle suitsuketta ja tuomme juomauhreja, niin kuin teimme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja niin kuin myös isämme, kuninkaamme ja ruhtinaamme siellä tekivät. Silloin meillä oli ruokaa yllin kyllin, voimme hyvin emmekä nähneet nälkää.

¹⁷Kou leh ka pipute uh, ka kumpipate uh leh ka heutute un Juda khopite ah leh Jerusalem kongzingte ah a nahih jel bang un van kumpinu kianga gimlim halte leh a kianga dawnding thillat butkhiak te, ka paukam suak peuhmah bang un ka hih ngeingei ding uh; huchihlaiin ka lamzang ua, nek leh dawn ding a tama, siatna himhim ka mu sam ua.

¹⁸Mutta siitä lähtien kun lakkasimme polttamasta suitsuketta Taivaan kuningattarelle emmekä enää tuoneet hänelle juomauhreja, meiltä on puuttunut kaikkea. Me kuolemme miekkaan ja nälkään!"

¹⁸Van kumpinu kianga thil hal leh a kianga dawn ding thillat butkhiakte ka tawp nung siah uh bang peuh ka tasam ta jaw ua, namsau leh kialte a hihmanin ka omta uhi.

¹⁹Naiset sanoivat: "Me olemme uhranneet Taivaan kuningattarelle ja tuoneet hänelle juomauhreja yhdessä miestemme kanssa. Olisimmeko me vastoin miestemme tahtoa valmistaneet Taivaan kuningattarelle uhrikakkuja, joissa on hänen kuvansa, ja tuoneet hänelle juomauhreja?"

¹⁹Huan, numeiten, Van kumpinu kianga gimlim ka hal lai uh leh a kianga dawn ding thil latte ka but khiak uh? A chi ua.

²⁰Silloin Jeremia vastasi väkijoukolle, sekä miehille että naisille, kaikille, jotka olivat väittäneet häntä vastaan:

²⁰Huchiin Jeremiain mipi tengteng, numei pasal amah dawngmite tengteng kiangah,

²¹"Eivätkö juuri uhrit, joita olette uhranneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla -- te itse, teidän isänne, kuninkaanne, ruhtinaanne ja koko kansa -- ole syynä onnettomuuteenne? Herra muistaa ne, ja ne loukkaavat häntä!

²¹Juda khopite leh Jerusalem kongzingte ah, nou leh na pipute uh, na kumpipate uh leh na heutute uh, leh gama mipi te himhimin gimlim a hal te uh TOUPAN a thei gigein a lungsim ah a khum kei maw?

²²Herra ei voinut enää sietää teidän uhrimenojanne, niin pahoja ja iljettäviä ne olivat. Siksi teidän maanne tuli autioksi, tyhjäksi ja kirotuksi, niin ettei vielä tänä päivänäkään kukaan asu siellä.

²²Na thil gilou hihziak uleh na thil kikhuai hihte uh jiakin TOUPAN a thuak ngap nawnta kei hi; huaijiakin, na gam uh tua a om bangin a siaa, lamdang sak chiat, hamse thuak, tengmi omlou, a honghita hi.

²³Onnettomuus, joka teitä nyt on kohdannut, johtuu siitä, että te uhrasitte Taivaan kuningattarelle ja siten teitte syntiä Herraa vastaan. Ette noudattaneet Herran tahtoa, ette eläneet hänen lakinsa, käskyjensä ja säädöksiensä mukaan."

²³Gimlim na halua, TOUPA tungah na gilou ua, TOUPA paukam suakte na mang kei ua, a dan hiam a dan bawl hiamte a thu theihsakte hiam na zuih sam louh ziak un hiai thil hoihlou tua a om bangin na tunguah a hongtung ahi, achia.

²⁴Sitten Jeremia sanoi kansalle, erityisesti naisille: "Kuulkaa, mitä Herra sanoo teille, te Juudan kansan jäsenet, jotka nyt olette Egyptissä!

²⁴Huailou leng Jeremiain mipi tengteng leh numeite kiangah, Aigupta gama Juda tengteng aw, TOUPA thu ja un, sepaihte TOUPA, Israel Pathianin hichiin a chi hi:

²⁵Näin puhuu Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te kaikki, niin miehet kuin naisetkin, teette mitä olette luvanneet. Sanotte, että olette luvanneet uhrata Taivaan kuningattarelle ja tuoda hänelle juomauhreja ja että haluatte myös pitää lupauksenne. Hyvin te olettekin pitäneet sananne ja täyttäneet lupauksenne!

²⁵Nou leh na jite un, Van kumpinu kianga gimlim hal leh dawnding thilllat butkhiakte ka nachiamsa bang jelin ka hih ngeingei ding, chiin na kam un na genta ua, na khut un na pichingsak lai uhi. Na thuchiamte uh hihkip unla, na thu tupte uh tangtung sak vanglak un.

²⁶Kuulkaa siis, mitä minä, Herra, sanon teille kaikille Egyptissä oleville Juudan asukkaille! Minä, Herra, vannon nimeni kunnian kautta näin: Pian ei ole koko Egyptissä ainuttakaan Juudan miestä, joka vannoisi minun nimeeni sanoen: 'Niin totta kuin Herra elää!'

²⁶Huaiziakin, nou Juda, Aigupta gama teng tengtengte aw, TOUPA thu ngaikhia un: Ngaiun, TOUPA PATHIAN a hina a hin sung chiin Aigupta gam pumpia teng, Juda mi kua kam mah ah ka min a ging nawn ngeikei ding chiin ka min thupi louin ka kichiam ahi chih TOUPA thupawt ahi.

²⁷Minä pidän huolen siitä, että teidän käy huonosti. Egyptissä olevat Juudan asukkaat menehtyvät miekkaan ja nälkään kaikki tyynni --

²⁷Ngaiin, a hoihna ding uh hilouin a siatna ding un amau ka tang thek ahi: huchiin Juda mi, Aigupta gama om tengteng te, namsau leh kialte a hihmanin a om ding uh, a manthat vek matan un.

²⁸vain muutama harva pääsee miekkaa pakoon ja palaa Egyptistä takaisin Juudaan. Nämä jäljelle jäävät tulevat tietämään, kumman sana toteutuu, minun vai heidän.

²⁸Huan, namsau hihman val tawmchik Aigupta gama kipana pawtin Juda gamah a lut ding uh; huan, Juda mi omsun te tengteng, Aigupta gama teng dinga kuan miten kua thu ahia pai zaw ding, ka thu hia amau thu a thei ding uh.

²⁹"Minä, Herra, annan teille merkin, jotta tietäisitte, että minä rankaisen teitä tässä maassa ja että minun sanani toteutuvat. Teitä kohtaa onnettomuus!

²⁹Huan, hiai nou adingin chiamtehna ahi ding: ka thu na tunguah thil hoihlou lam dingin a pai ngei sin hi chih na theihna ding un hiai munah nou ka hon gawt sin ahi chih TOUPA thupawt ahi.TOUPAN hichiin achi: Ngai un, Pharo Hophra, Aigupta kumpipa bel a melma, a hinna zong mite khut ah ka mangsak ding, Juda kumpipa Zedekia, a melma, a hinna zongmi Babulon kumpipa Nebukadnezzar khut a ka piak bang mahin, a chi a.

³⁰Näin minä, Herra, olen päättänyt: Minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden armoille, jotka tavoittelevat hänen henkeään. Niin minä aikanaan tein myös Juudan kuninkaalle Sidkialle. Minä annoin hänet hänen vainoojansa ja perivihollisensa, Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin käsiin."

³⁰TOUPAN hichiin achi: Ngai un, Pharo Hophra, Aigupta kumpipa bel a melma, a hinna zong mite khut ah ka mangsak ding, Juda kumpipa Zedekia, a melma, a hinna zongmi Babulon kumpipa Nebukadnezzar khut a ka piak bang mahin, a chi a.