¹Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki.

¹Ka khain ka hinna a chimtaka; ka utdandanin ka phun ding hi: ka kha thangpaihnain ka gen ding.

²Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

²Pathian kiangah, Honmohpaih ken; bangdia honkinakpih na hia hontheisak in, ka chi ding hi.

³Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?

³Na nuaisiah nang adia hoih ahi maw, na khutte thilhih na muhsita, giloute thugen tunga na maitai?

⁴Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?

⁴Sa mitte nei na hi hia, ahihkeileh mihing muh banga mu na hi hia?

⁵Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?

⁵Na nite mihing nite bang hia, ahihkeileh na kumte mihing kumte bang,

⁶Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,

⁶Ka thulimlouhna na kana, ka khelhna na nungdelha,

⁷vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.

⁷Ka gilou kei chih na theih nakpia, na khuta kipan hon suaktasak ding a omlouh?

⁸Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?

⁸Na khutten a honsek un a honbawl kimvel sipsipa; tun kiheiin non hihse dia hia?

⁹Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?

⁹Theigige in, ka honngen ahi, tungman banga na honmek dan; leivui hontun nawn ding na hi hia?

¹⁰Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,

¹⁰Nawitui bangin na honsung khiain, nawituidat bangin na hontok kei maw?

¹¹olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.

¹¹Vun leh sain na hontuama, guhte leh thagui-tein na honphan khawm hi.

¹²Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani.

¹²Hinna leh deihsakna na honphala, huan na kepnain ka lungsim a hawi hi.

¹³Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.

¹³Himahleh hiai thilte na lungtang sungah na sela; hiai bel na tup ahi chih ka thei hi:

¹⁴Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta.

¹⁴Thil ka hihkhelh leh, huchiin non chiamteha, huan ka thulimlouhna akipan na honkhah kei ding hi.

¹⁵Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni.

¹⁵Ka gitlouh leh, ka tung a gik hi; ka diktat leh, huchiin leng ka lutang ka sangsak kei ding, zahlaknaa dim ngalin leh ka gimthuakna enin.

¹⁶Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.

¹⁶Huan ka lutang a kiletsak leh, humpinelkai bangin nang non benga: huan ka tunga na lamdandan na hon ensak nawn hi.

¹⁷Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.

¹⁷Kei kalh na palaite na thaksaka, ka tunga na hehna na khangsaka; hondou ding sepaih hon thak non sawl hi.

¹⁸Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!

¹⁸Bangdia sul akipan kei honlakhia na hia oi leh? na si taleng, kuamah muh main.

¹⁹Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.

¹⁹Omlou mahbang bangta ding hiinga; sul akipana hana puaka omta ding hi inga.

²⁰Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,

²⁰Ka nite a tom kei maw? huchi ahihleh, tawpin, honom sak maimaiin, huchia neukhaa ka lungmuan theihna dingin.

²¹ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa,

²¹Ka kik nawn louhna akipana ka pai main, khomialna gam leh sihna limliap gam mahmah ah:Mialna mahbanga, mialna sahna gama: sihna limliap gam, dan himhim omlouhna, khovak khomial banga a omna mun ah.

²²kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.

²²Mialna mahbanga, mialna sahna gama: sihna limliap gam, dan himhim omlouhna, khovak khomial banga a omna mun ah.