¹Nyt Job sanoi:

¹Huan Jobin a dawnga, hichiin a chi a:

²-- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.

²Chihtaktakin huchi ahi chih ka thei hi: himahleh Pathian lakah mihing bangchiin a dik thei dia?

³Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.

³Amah kisel pih a utlam a hihleh, sang khata khat amah a dawng theikei ding hi.

⁴Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?

⁴Amah lungtangin a pila, hatnain a thilhihthei ahi: amah douin kua a kikhauhsakin, a lohchingta a oi?

⁵Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.

⁵Mualte a suana, a theikei ua, heha amaute a lumleh laiin.

⁶Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.

⁶A mun akipanin lei a singa, huan huaia khuamte aling uh.

⁷Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.

⁷Ni thu a piaa, huan a suak kei; aksite a bilhkhum ngiungeu hi.

⁸Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.

⁸Amah kian vante a phalhkhiaa, tuipi kihawt tungah a pai hi.

⁹Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.

⁹Aman Jangkhua, Zuheisuktun leh Siguk leh simlam aksi tamna munte a bawl hi.

¹⁰Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.

¹⁰Aman sui theih vuallouh thil thupite a hiha; ahi, sim zohlouh thillamdangte.

¹¹Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.

¹¹Ngaiin, ka kiangah a paia, amah ka mu kei: a pai lailaia, himahleh amah ka mu kei hi.

¹²Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"

¹²Ngaiin, samat a mana, amah kuan a kham thei dia? Bang hih na hia? kuan a kiangah a chi dia.

¹³Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.

¹³Pathianin a hehna a lakik kei ding; Rahab panpihmite amah nuaiah a kun petmah uhi.

¹⁴Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?

¹⁴Bangchipheta tawm jawin amah ka dawngin, amah toh ngaihtuah dingin ka thute ka telkhe dia?

¹⁵Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.

¹⁵Amah, diktatta zongleng, ka dawng kei ding hi; ka gal kiangah thilngetna ka bawl ding.

¹⁶Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --

¹⁶Samta leng la, huan honna dawngta leh; himahleh ka aw a ngaikhia chih ka um kei ding hi.

¹⁷hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.

¹⁷Huihpiin aman a honkitamsaka, a san omlouin ka liamnate a pungsak hi.

¹⁸Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.

¹⁸Ka nak a honphal keia, himahleh thangpaihnain a hondimsak hi.

¹⁹Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"

¹⁹Hatna thu gen leng, ngaiin, Amah a hat hi: huan vaihawmna thu, kuan hun a pe dia?

²⁰Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.

²⁰Diktatta zongleng, ka kamin a honmohpaih hi: hoihkim ta zongleng, hoihlouin a hontelsak ding hi.

²¹Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.

²¹Hoih kim mahleng, ka kilimsak kei; ka hinna ka musit.

²²Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."

²²Khat ahi veka; huaijiakin, Hoihkim leh gilou a hihse tuak, ka chi

²³Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.

²³Jepnain thakhatin hihlum leh, mi hoih thuakna a nuihsan ding hi.

²⁴Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?

²⁴Lei mi gilou khuta piakin a om: huaia vaihawmmite maitangte a tuama; amah ahihkeileh, kua a hita dia?

²⁵Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,

²⁵Tuin ka nite laitaipihmi sangin a kinjaw: a tai mang ua, hoih a mu kei uh.

²⁶kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.

²⁶Long kinte bangin a pai mang uhi: muvanlai samat tunga ngumkiak bangin.

²⁷Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",

²⁷Ka phunna ka mang ngilh dia, ka mel lungkham ka pai dia, ka kipak ding, chi leng.

²⁸niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.

²⁸Ka lungkhamna tengteng ka laua, hoih non sa kei ding chih ka thei hi.

²⁹Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?

²⁹Mohpaihin ka om dia; ahihleh bangdia a thawna semgim ka hia?

³⁰Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,

³⁰Vuk tuiin kisilin, ka khutte huchitakin siangsak ngeitak leng;

³¹kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.

³¹Hinapiin guam sungah na honpai lut thou dia, huan keimah puanten a hon kih ding uh.

³²Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.

³²Kei bangin, amah lah mihing ahi keia, amah ka dawn theihna dingin, vaihawmnaa ka hoh khawm theihna ding un.

³³Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.

³³Ka kikal uah kou gel honmat theihna dingin, thulaigenmi a om kei hi.

³⁴Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!

³⁴Kei akipanin achiang la meng henla a kihtakhuainain kei honlausak kei hen:Huaichiangin thu ka gen dia, amah ka lau kei ding: keimah ah lah huchibang ka hi ngal kei a.

³⁵Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.

³⁵Huaichiangin thu ka gen dia, amah ka lau kei ding: keimah ah lah huchibang ka hi ngal kei a.