1Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
1Huchiin Bildad Sua miin a dawnga, hichiin a chi a:
2-- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.
2Bangtan hiai thilte gen ding na hia? huan bangtan na kama thute huih hat bang ding ahi ua?
3Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?
3Pathianin vaihawmna a hekkawi ahia? ahihkeileh Thilbang-kimhih theiin dikna a hekkawi ahia?
4Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
4Na tate a tunga a khelh ua, hua a tatlekna uh khuta amaute a pikhiak a leh:
5Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
5Pathian lam kuhkaltaka na zona, hua Thilbangkimhihthei kianga na thilnget na bawl leh;
6niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,
6Na siangthoua na dik leh; nang jiakin tuin ka khanglou mahmah dia, huan na diktatna omna a lohching sak ding hi.
7ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.
7Huan na kipatna neu mahleh, ahihhangin na tawpna na nunglam nakpiin a khang ding hi.
8Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.
8Huai jiakin ka honngen ahi, hun masa thu kan inla, a pipute un a na zonkhiak uh lamah kisuk in:
9Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.
9(Ei lah jana lel i hi ua, bangmah i theikei uh, leitungah i nite uh lah limliap ahi a: )
10Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.
10Amauten nang a honsinsak un, a honhilh un, a lungtang ua kipanin thute a gen kei ding ua hia?
11Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?
11Buannawi louin phaipek a khang khe thei ahia? tui louin loupa a khangthei ahia?
12Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
12Hinga a oma, sat puk louh a hihlaiin, loupa dangte main a vuai nak hi.
13Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.
13Huaibangmahin Pathian manghilhte tengteng lampi ahi; huan pathianlimsaklou mi lametna a mangthang ding:
14Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:
14A muanna a kitam dinga, a kingakna maimomlen ahi hi.
15seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.
15A intung a ngai dia, himahleh a ding kei ding: huaiah a lenchinten dia, himahleh a pangsawt kei ding hi.
16Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,
16Ni suah main a hinga, huan a selte a huan tuamin a meng khia uh.
17jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.
17A zungte leivum kimah a jam ua, suangte omna mun ah a hing hi.
18Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."
18A mun akipan lakmang hi leh, huchiin amah a kitheihmohbawl dinga, Ka honmu ngeikei, chiin.
19Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.
19Ngaiin, hiai a lampi kipahna ahia, huan lei akipanin adangte a hongsuak ding uh.
20Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.
20Ngaiin, Pathianin mi hoihkim a paikhe kei ding, gilouhihmite leng a tungding sam kei ding hi.
21Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!
21Na kam nuihin a hondimsak lai lai dia, na mukte kikounain.Nang honmudahte zumnain akhuh dinga; huan gilou puanin omta kei ding hi.
22Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.
22Nang honmudahte zumnain akhuh dinga; huan gilou puanin omta kei ding hi.