¹Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Huan Zophar Naaman miin a dawng a, hichiin a chi a:

²-- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

²Huaijiakin ka ngaihtuahnaten kei dawnna a honpiaa, ka sunga om ka kinna thu jiak mahmahin.

³Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

³Kei honzahlaksak salhna ka zataa, huan ka theihsiamna khain a hondawng hi.

⁴Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

⁴Lei tunga mihing koiha a om nungsiah, hun lui thu hiai na theikei maw;

⁵jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

⁵Gilou vualzohna a toma, huan pathianlimsakloute nuamsakna mitphiat kal sunglel ahi chih?

⁶Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

⁶A hoihkimna vante phain tuangtou mahleh, a luin meipite pha mahleh;

⁷hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"

⁷Himahleh amah ek bangin khantawnin a mangthang dinga: Koia om ahia? amah muten a chi ding uh.

⁸Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

⁸Mang bangin a lengmang dinga, huan muhin a omkei ding hi: ahi, jan mengmuh banga hawlmangin a om ding hi.

⁹Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

⁹Amah mu mitin amah a muta kei ding hi; a munin leng amah a muta kei ding hi.

¹⁰Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

¹⁰A taten gentheite deihsakna a zong ding ua, huan a khutten a hauhsakna ape nawn ding hi.

¹¹Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

¹¹A guhte a tuailainain a dima, himahleh leivui ah amah toh a lum ding hi.

¹²Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

¹²Gitlouhna a kam ah khum mahleh, a lei ah sel mahleh;

¹³nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

¹³Sitin, paisak keiin, a kam sungah kem gige zo mahleh;

¹⁴Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

¹⁴Himahleh a gila a an a kitoka, a sunga khuai gu ahi hi.

¹⁵Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

¹⁵Hauhsaknate a nawmvalha, huan a lokhe nawn ding hi: Pathianin a gilpi akipanin apaikhe ding hi.

¹⁶Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

¹⁶Khuai gu a tep dia: gul leiin amah a that ding.

¹⁷Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

¹⁷Luipite, khuaiju leh nawituidat lui luangte a en kei ding hi.

¹⁸Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

¹⁸Sepgim gah a pe nawn dia huan a nawmvalh suk kei ding hi; a muhsa ah kipahna a neikei ding.

¹⁹koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

¹⁹Aman lah gentheite a nuaisiaha, a mangngilh hi; a lam louhpi in hiamgamtakin alata.

²⁰Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

²⁰A deihgawlnain tawp aneihlouhjiakin, a kipahpih thil himhim a khol kei ding.

²¹Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

²¹A nekgaihlouh bangmah omlai a om kei hi; huaijiakin a hauhnain a daih sawt kei ding.

²²Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

²²A nian san lain haksa sakna a nei dia: gimthuak mi chiteng khut a tungah a hongtung ding.

²³Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

²³A gilpi hihdim dinga a kisaklaiin, Pathianin a tungah a thangpaihna kihtakhuaina a khe dinga, a nek laiin a tungah a zusak ding hi.

²⁴Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

²⁴Sik galvan akipan a tai dia, huan dal thalin amah a kap pailet ding.

²⁵se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

²⁵A dok khiaa, huan a pumpi akipanin a hongpai khia: ahi a sinkha apat a mukzum te velvel hongpai khiaa launate a tungah a hongtung hi.

²⁶Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

²⁶A gou dingin mialna tengteng kholkhawmin a om: mi mutlouh meiin amah a negai ding; a puanina nutsiata om a negai ding hi.

²⁷Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

²⁷Vanten a thulimlouhna a taklang ding ua, huan lei amah dou dingin a thou ding.

²⁸Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

²⁸A ina punna a paimang dinga, a vante a heh niin a luang mang ding hi.Hiai bel Pathian akipana mi gilou tantuan ahi, a gouluah dia Pathianin a sehsak.

²⁹Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.

²⁹Hiai bel Pathian akipana mi gilou tantuan ahi, a gouluah dia Pathianin a sehsak.