1Nyt Job sanoi:
1Huchiin Jobin a dawnga, hichiin a chi a:
2-- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.
2Tuni mahmahin ka phunna helhuai ahi: ka thuakna ka mauna sangin a gikjaw hi.
3Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
3Aw amah ka muhna mun thei lengla, a tutna mahmah ah hoh thei leng aw!
4Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.
4A maah ka thu ka bawlhoih dia, thugentein ka kam dimsak ding hi veng.
5Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
5A honna dawnna ding thute ka thei dia, huan bang ahia ka kianga a gen ding ka theisiam ding.
6Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.
6A thilhihtheihna letnain kei a honsel diam? Ii; himahleh kei a honlimsak ding hi.
7Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
7Huailaiah mi dikin amah thu a sutpih thei dia; huchiin ka vaihawmmi akipan suahtaksakin ka om tawntungta ding hi.
8Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!
8Ngaiin, mailam juanin ka paia, himahleh huailaiah a om kei; huan nunglam juanin, himahleh amah ka mu kei hi.
9Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!
9Veilam pangah, na sep laiin, himahleh amah ka mu theikeia: taklam pangah a bu, amah ka muh theihlouhna dingin.
10Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.
10Hiamhleh ka zuih lampi a thei a; a hon zeet laiin, dangkaeng bangin ka honsuakkhe ding hi.
11Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.
11Ka khein a kalsuante a len kipa; a lampi ka juita, ka pial kei.
12Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.
12A mukte thupiak akipan ka pai kik keia, a kama thute a kiphamoh ka an sangin ka kholkhawm jaw hi.
13Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
13Himahleh amah lungsim khek lou ahia, amah kuan a hei thei dia? a khain a deih, huai mah a hih jel hi.
14Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.
14Kei dia sehsa a hih ngala: huan thil huchibang tampi a kiangah a om hi.
15Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.
15Huaijiakin a omna ah ka buaia; ka ngaihtuah chiangin amah ka lau hi.
16Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.
16Pathianin lah ka lungtang a bahsakta ngala, huan Thilbangkimhihtheiin a honhihbuaita hi.Khomial main satkhiakin ka om ngal keia, ka maia kipan khomial sah leng a khuh sam kei hi.
17Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.
17Khomial main satkhiakin ka om ngal keia, ka maia kipan khomial sah leng a khuh sam kei hi.