¹Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän

¹Hiai khitin Jobin a kam a kaa, a ni a hamsiat ta hi.

²ja sanoi:

²Huan Jobin a dawnga hichiin a chi hi:

³-- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.

³Ka pianna ni leh jan, Pasal naupang paiin a om, a kichihna mangthang hen.

⁴Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.

⁴Huai ni mialna hihen; tunglam akipan Pathianin kah dah hen, a tungah leng khovak tang kei hen.

⁵Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.

⁵Khomial leh sihna limin amau adingin huai ngen uhen; a tungah meipi kai hen; khua nimsak tengtengin huai tuh lausak uhen.

⁶Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.

⁶Jan a hihleh, mial sah bikbek a tungah tu hen; kum nite lakah kipak kei hen; khate simna ah tel kei heh.

⁷Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.

⁷Ngaiin, huai jan hut hen; huaiah kipah aw hong kei hen.

⁸Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.

⁸Huai ni hamsiat amauten hamsiat uhen, leviathan tokthou dinga mansaa om te.

⁹Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.

⁹Huaia khomui aksite mial uhen: khovak zong henla, himahleh bangmah neikei hen; jingsang mitvunte leng mu sam kei hen:

¹⁰Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.

¹⁰Ka nu sul kongkhakte a khak louh jiakin, ka mit akipana buaina a sel louh jiakin.

¹¹Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

¹¹Sul akipana bang dia silou ka hia? gil akipan ka hongpai khiak laia bangdia kha khah lou kahia?

¹²Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?

¹²Bangdia khukten kei honsang uh ahia? Ahihkeileh bangdia ka tep ding, nawiten?

¹³Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.

¹³Tuchiangin na lum khina na dai mai ding lah ka hi ngala; ka na ihmuta dia; huchiin ka nakhawlta ding hi:

¹⁴Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

¹⁴Lei kumpipate leh thudotmite, amau adinga mun siate bawlte toh;

¹⁵Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

¹⁵Ahihkeileh dangkaeng nei lalte, a inte uh dangkaa dimsakte toh;

¹⁶Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

¹⁶Ahihkeileh muh louha a hunloua piang bang na hilou ka hia, naungek khovak mu ngeiloute bang?

¹⁷Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

¹⁷Huaiah mi gilouten sukbuai a tawpsan ua; huan huaiah mitawlte a khawl uh.

¹⁸siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

¹⁸Huai ah suangkulha tangte nuamin a om khawm uh; nasep heutu aw a za kei uh.

¹⁹Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.

¹⁹Huaiah a lian leh a neu a om ua; huan a pu akipanin sikha a nuamlen.

²⁰Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?

²⁰Bangdia daha om kianga khovak piak ahia, khaa haksa sa kiangah hinna;

²¹He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

²¹Sihna deiha, lah a tunlouhnate kiangah; huan gou sel guk zon sanga thupia zongmite kiang ah;

²²Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.

²²Han a tun lai ua, nakpitaka kipakte kiang ah?

²³Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?

²³Bangdia mi a lampi sela om kiang leh Pathianin a umsuak kianga khovak piaka om ahia?

²⁴Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.

²⁴Ka thumna lah an ka nek main a hongtunga, ka maunate tui banga leihbuakin a om hi.

²⁵Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.

²⁵Ka kihtak thil lah ka tungah a hongtung ngala, ka laulau lah ka tungah a hongtung hi.Nuam ka sa keia, muan leng ka muang kei, khawlna leng ka neikei hi; himahleh buaina a hongpai hi.

²⁶Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.

²⁶Nuam ka sa keia, muan leng ka muang kei, khawlna leng ka neikei hi; himahleh buaina a hongpai hi.