1Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
1Huchihlaiin Elipha Teman miin a dawnga, hichiin a chi hi:
2-- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!
2Min nang honhoulim pih tum leh na zadah diam? Hizongleh pau louin kua a om thei dia?
3Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.
3Ngaiin, mi tampi na hilhtaa, huan khut hatloute na hihhatta hi.
4Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.
4A puklai mah na thuten a dingsaka, khuk hatloute na kipsak hi.
5Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.
5Himahleh tuin na tungah a hongtunga, na baha; nang a honkhoiha, na buaita.
6Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.
6Pathian an kihtakna na muanna hi lou hia, na lametna na lampite muanhuaina?
7Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?
7Theigigein, ka honngen hi, hoih hina pia, mangthang ngei kua ahia? ahihkeileh koilaiah ahia midik satkhiaka om?
8Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.
8Kei muh danin, thulimlouhna leilette ahi ua, buaina tuha, huaimah atte.
9Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.
9Pathian huin a mangthang ua, huan a hehna mutin himanin a om uhi.
10Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.
10Humpinelkai huham leh, humpinelkai hangsan aw leh, humpinelkai tuailai hate, a kitan ta.
11Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.
11Samat taksap jiakin humpinelkai tek a mangthanga, huan humpinelkai noute a dalhjak ua.
12Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.
12Tuin a gukin thil ka kiang a hongtunga, ka bilin huaia huauna a sangta hi.
13Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,
13Jan mengmuhna akipana ngaihtuahnate ah, mite nakpi taka a ihmut san lai un,
14se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,
14Launa ka tungah a hontunga, linna, huaiin ka guhte tengteng a singa.
15minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,
15Huailaiin ka mai maah kha a paia; ka chimul a ding ta hi.
16kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:
16Ka ding kinkena, himahleh huaia a kilatdan ka theikak theita keia; a lim tuh ka mit maah a oma; daihna a oma, huan aw ka jaa,
17Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?
17Pathian sangin sithei mihing a dik zo ding hia? A Bawlpa sangin mihing siangthou zo ding hia? chiin.
18Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.
18Ngaiin, a sikhate ah muanna akoih keia; huan a angelte haiin a ngoh hi:
19Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.
19Tungman ina teng amaute hi diak na un chia, a suangphum leivuia oma, leikha maa chimsia:
20Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,
20Jingsang leh nitak kikalin hihsiatin a om ua: theihlouh hialin khantawnin a mangthang uhi.Amau sunga a puanin-khau uh bohkhiak touh hi lou hia? a si ua, huan pilna tel louin.
21hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.
21Amau sunga a puanin-khau uh bohkhiak touh hi lou hia? a si ua, huan pilna tel louin.