¹Job puhui:

¹Huchiin Jobin a dawnga, hichiin a chi a:

²-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

²Aw ka lungjinna kibuk peuhmah leh, huan ka tuahsiatna khaina ah kikoih khawm peuhmah leh:

³Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

³Tuin tuipitea piaunel sangin a gikzo ding: huaijiakin ka thute leng a huham hi.

⁴Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

⁴Thilbangkimhihthei thalte lah ka sungah a om ngala, gu huai akipana ka khain a dawn vek: Pathian mulkimhuainate kei dou dingin a kivual petmah uhi.

⁵Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

⁵Loupa a neih laiin gam sabengtung a ham hia? ahihkeileh a annekding tungah bawngtal a ham hia?

⁶Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?

⁶Gim neilou chi tel louin a kine thei dia hia? ahihkeileh aktuida ah limna mawngmawng a om hia?

⁷Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

⁷Ka khain amaute a khoih nuam kei; kei dingin an kihhuai bang ahi uh.

⁸Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

⁸Aw ka nget tang thei leng jaw; ka thil deih Pathianin honphal lejaw:

⁹ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.

⁹Kei honhihgawp dingin Pathian deihlam hi lai henla; a khut zanin, kei honsat khe mai leh:

¹⁰En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.

¹⁰Huchiin lungmuanna ka nei lai mai dia; ahi, dawmlou natna ah ka kipak ding: Mi Siangthou thute lah ka kitheihmohbawl ngal kei a.

¹¹Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

¹¹Ka hatna bang ahia, ka ngak ding? huan ka beina bang ahia, ka kuhkal ding?

¹²Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?

¹²Ka hatna, suangte hatna hi hia? ahihkeileh ka sa dalsik hia?

¹³Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.

¹³Keiah panpihna a om het kei hilou hia, huan kei akipan theihsiamna hawlmangin?

¹⁴Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

¹⁴Bah dia mansaa om kiangah a lawmin Siamna a etsak ding ahi kei mo; huchilou-in Bangkimhihthei kihtakna a tawpsan ahi kei ding mo.

¹⁵Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

¹⁵Luita bangin ka unaute a lepchiah uh; luita mangthang luanna bangin.

¹⁶Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

¹⁶Huai tuh tuikhalin a voma; huai ah vuk a kisel.

¹⁷Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

¹⁷A lum hun chiangin a tuimang ua, a sat chingin a mun ua kipan a mangthang uh.

¹⁸Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

¹⁸Huai lampia khualzinte a pial ua, bangmah omlouhna munah a paitou ua, a mangthang uh.

¹⁹Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

¹⁹Tema khualzinten a zong ua, Seba pawlten a lamen uh.

²⁰Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

²⁰A kilamet hangun a zahlak uh; huai lamah avapai ua a hawmsuak uh.

²¹Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

²¹Tuin lah bangmah na hi ngal kei ua; mulkimhuaina na mu ua, na lau uhi.

²²Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

²²Kei honpia un? ahihkeileh na neihlehlam ua kipanin kei adingin thilpiak lan un, ka chi hia?

²³Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

²³Ahihkeileh, nuaisiahhatmite khut ahipan hontan un, ka chi hia?

²⁴Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

²⁴Hon sinsakin, huan ka dai ding: ka lamhaihna theisiam dingin hon bawlin.

²⁵Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

²⁵Dikna thute hat hina mahmah e: Himahleh na miselnain bang a selphoua?

²⁶Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

²⁶Thute selphou dinga um na hi uh hia? Chimoh mi thugente huih bang ahi chih theiin.

²⁷Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.

²⁷A hi, paneiloute tungah ai na san ding ua, na lawm uh sumsinna vanin na bawl ding uh.

²⁸Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

²⁸Tuin huaijiakin hehpihtakin hon en un; na ma uah ka juau ka gen sin ngal kei a.

²⁹Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

²⁹Kik nawn un ka honngen ahi, diklouhna om kei hen; ahi, kik nawn un, ka thu a dik ahi.Ka lei ah diklouhna a om hia? thil hoihlou ka leiin a theikak theikei dia hia?

³⁰Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?

³⁰Ka lei ah diklouhna a om hia? thil hoihlou ka leiin a theikak theikei dia hia?