¹Gileadilainen Jefta oli urhea soturi. Hän oli erään porton ja Gilead-nimisen miehen poika.

¹Huan, Gilead mi Jephtha bel mi hat hangsan ahi a, kijuaknu tapa ahi: huan, Gileadin Jephtha a suang.

²Gileadilla oli poikia myös vaimonsa kanssa. Aikuisiksi tultuaan pojat ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: "Sinulle ei kuulu perintöosaa isämme omaisuudesta, sillä sinä olet vieraan naisen poika."

²Huan, Gilead ji in tapate a suansaka; huan, a ji tapate a hongpichin un Jephtha a delh khia ua, a kiangah, Nang jaw ka pa uh in-gou na luah theikei ding; numei dang a kipan na hih jiakin, a chi ua.

³Jefta pakeni veljiään Tobin maahan ja asettui sinne asumaan. Siellä hänen ympärilleen kokoontui joutilaita miehiä, jotka seurasivat häntä hänen retkillään.

³Huchiin Jephtha a unaute akipanin a tai manga, Tob gamah a omta a; huan, Jephtha kiangah mi thulimlou pipi ateng khawm ua, a jui jel uh.

⁴Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan israelilaisia vastaan.

⁴Huan, Hichi ahia, a nung deuhin Amon suanten Israelte a douta ua.

⁵Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta.

⁵Huan, hichi ahia, Amon suanten Israelte a dou u leh, Gilead-te upate Tob gama Jephtha pi dingin a pai kheta ua.

⁶He sanoivat Jeftalle: "Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan."

⁶Jephtha kiangah, Amon suante ka sual theihna ding un ka heutupen dingin hongomin, a chi ua.

⁷Mutta Jefta vastasi: "Tehän halveksitte minua ja olette karkottaneet minut isäni kodista. Miksi te tulette minun luokseni nyt, kun olette pulassa?"

⁷Huan, Jephthain Gileadte upate kiangah, Non hua ua, ka pa in akipan non delh khia uh ahi kei maw? bangachia na buai tak ua ka kianga hong na hi ua? a chi a.

⁸Vanhimmat sanoivat hänelle: "Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi."

⁸Huan, Gileadte upaten Jephtha kiangah, Huaijiak tak ahi hi, tua nang lam ka hongngat nawn uh, Amon suante sual dinga ka kiang ua na pai theihna dingin; huan, Gilead gama om tengtengte tungah ka heutu ding un na om ding, a chi ua.

⁹Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: "Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?"

⁹Huan, Jephthain Gileadte upate kiangah, Amon suante sual dinga non pi kik nawn ua, hua, TOUPAN amau a honpiak leh na heutu ding un ka om petmah ding maw? a chi a.

¹⁰He vastasivat: "Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!"

¹⁰Huan, Gileadte upaten Jephtha kiangah, TOUPA i kikal uah hontheihpihpa ahi ding; na thu bangbangin ka hih ngeingei ding uh, a chi ua.

¹¹Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa.

¹¹Huchiin Jephtha bel Gileadte upate kiangah a hohtaa, huan, miten heutu ding leh a pipenpen dingin a nabawlta uhi: huan, Jephthain Mizpa khua ah TOUPA maah thu bangkim a genta.

¹²Jefta lähetti sananviejiä kysymään ammonilaisten kuninkaalta: "Mitä me olemme tehneet, kun tunkeudut maahamme?"

¹²Huan, Jephthain Amon suante Kumpipa kiangah, Bangchi dana hichibanga ka gam hongsual dinga ka kianga hongpai mawk na hia? chiin palai a sawla.

¹³Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: "Käyn sotaa siksi, että tullessaan Egyptistä Israel valloitti minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin saakka. Luovuta nyt suosiolla nuo alueet minulle takaisin."

¹³Huan, Amon suante kumpipan, Israelte Aigupta gam akipana a hongpawt lai ua ka gam a lak jiak uh a vo-oi, Arnon akipana Jabok leh Jordan tanin: huaijiakin huai gamte lungdamin honpe nawn main, chiin Jephtha palaite a nadawnga.

¹⁴Jefta lähetti uudelleen sananviejiä ammonilaisten kuninkaan luo

¹⁴Huchiin Jephthain Amon suante kumpipa kiangah palai a sawl nawna:

¹⁵sanomaan hänelle: "Näin sanoo Jefta: "Israel ei ole valloittanut moabilaisten eikä ammonilaisten maata.

¹⁵A kiangah, Jephthain hichiin a chi, Israelten Moab gam a laksak kei ua, Amon suante gam leng a laksak sam kei uh:

¹⁶Tullessaan Egyptistä israelilaiset kulkivat autiomaan kautta Kaislamerelle ja sieltä Kadesiin.

¹⁶Aigupta gam akipan a hongpawtna uh Tuipi San tana gamdaia paisuak ahi ua, Kades a tun un,

¹⁷He lähettivät Edomin kuninkaan luo sananviejiä pyytämään lupaa kulkea hänen maansa kautta, mutta Edomin kuningas ei suostunut pyyntöön. Myös Moabin kuninkaalle he lähettivät saman viestin, mutta hänkään ei suostunut, ja niin israelilaisten oli jäätävä Kadesiin.

¹⁷Israelten Edom kumpipa kiangah, Hehpihtakin na gamah ka paisuak ding uh, chiin palai a sawl ua: himahleh Edom kumpipain a nangaikhe nuam kei. Huan, huchimahbangin Moab kumpipa kiangah a sawl nawna: himahleh pha a nasa keia: huchiin Israelte Kades ah a omta uh.

¹⁸Sitten he kulkivat autiomaan kautta, kiersivät Edomin ja Moabin ja tulivat Moabin itärajalle. He leiriytyivät Arnonin toiselle puolen, mutta eivät menneet tämän rajajoen yli Moabin alueelle.

¹⁸Huchiin gamdai ah a paisuak ua, Edom gam leh Moab gam kimvelin a pai ua, Moab gam suahlam pangah a pai ua, Arnon leh lampangah ommun a bawl ua; Moab gamsungah jaw a lut kei hial uh, Arnon bel Moab gamgi chiang lah ahi ngala.

¹⁹"Israelilaiset lähettivät nyt sananviejiä amorilaisten kuninkaan Sihonin luo, joka hallitsi Hesbonissa. He sanoivat hänelle: 'Tahtoisimme vain kulkea alueesi halki omaan maahamme.'

¹⁹Huan, Israelten Amorte Kumpipa Sihon, Hesbon kumpipa kiangah palai a sawl ua; Israelten a kiangah, Ka mun lam ua paina dingin hehpih takin nagam ah ka paisuak ding uh, a chi ua.

²⁰Mutta Sihon ei luottanut kylliksi israelilaisiin päästääkseen heidät kulkemaan alueensa läpi. Hän kokosi kaikki joukkonsa, leiriytyi Jahasiin ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan.

²⁰Himahleh Sihonin Israelte a gam a paisuak dingin a muangzou keia: Sihonin a mite tengteng a kaikhawma, Jahaz khua ah a kikulha, Israelte a sualta hi.

²¹Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta.

²¹Huan, TOUPA, Israelte Pathianin Sihon leh a lawite tengteng Israelte khut ah a piaa, amah a that uh: huchiin Israelten huai gam Amorte omna gam tengteng a tang vekta uh.

²²Israelilaiset ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin ja itäisestä autiomaasta Jordaniin asti.

²²Huchiin Amorte gamgi chiang tengteng Arnon akipana Jabok phain, gamdai kipana Jordan phain a tang vek uh ahi.

²³"Kun siis Herra, Israelin Jumala, on nyt hävittänyt oman kansansa tieltä amorilaiset, mikä sinä olet ottamaan omaksesi israelilaisten maan?

²³Huchiin TOUPA, Israelte Pathianin a mi Israelte maah Amorte a sut hi, nang amau na tang sin ahia?

²⁴Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme.

²⁴Na pathian Kemosain na tuam dia honseh saksa tang sin hilou na hi maw? Huchiin TOUPA ka Pathian un ka ma ua a suhte ka tangding uh.

²⁵Luuletko olevasi parempi kuin Moabin kuningas Balak, Sipporin poika? Haastoiko hän koskaan riitaa Israelin kanssa? Ryhtyikö hän sotimaan Israelia vastaan?

²⁵Moab kumpipa Zipor tapa Balak sangin na hatjaw ahia? Aman Israelte a tok buaiin, a dou ngam ahia?

²⁶Israelilaiset ovat asuneet Hesbonissa ja Aroerissa sekä niiden ympäristökylissä ja Arnonin jokivarren kaupungeissa jo kolmesataa vuotta. Mikset ole ennen ottanut niitä haltuusi?

²⁶Israelte Hesbon ah leh a khopel ah, Aroer leh a khopelte ah, Arnon gamgi naih khopi tengtenga kum zathum tak a om laiua, bangdinga la loua na naom thek na hia?

²⁷Me emme ole rikkoneet teitä vastaan, mutta te teette meille pahaa ryhtyessänne sotaan meitä vastaan. Ratkaiskoon Herra nyt israelilaisten ja ammonilaisten välisen riidan!"

²⁷Huaijiakin na tungah thil bangmah ka hihkhial kei hi, nangman honsual na tup jiakin ka tungah thil na hihkhial ahi: TOUPA, Vaihawmpain tuin Israel suante leh Amon suante kala thu ngaihtuah hen, a chi, chiin.

²⁸Mutta ammonilaisten kuningas ei piitannut viestistä, jonka Jeftan sananviejät hänelle esittivät.

²⁸Himahleh Amon suante kumpipan Jephtha thukhah a na ngaikhe nuam kei hi.

²⁹Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan.

²⁹Huchiin Toupa kha tuh Jephtha tungah a hongtunga, huchiin Gilead leh Manasi gamah a paisuaka, Gilead gama Mizpa ah a paisuaka, huan, Gilead gam Mizpa akipanin Amon suante kiangah a pai jel hi.

³⁰Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset,

³⁰Huan, Jephtha TOUPA kiangah a kichiama, Amon suante ka khuta na honpiak petmah leh,

³¹minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina."

³¹Hichi ahi dinga, Amon suante kiang akipana galmuanga ka painawn hun chiangin bangpeuh ka kongpi akipana hondawn masa penpen TOUPA a ahi ding, halmang thillat dingin ka zang ngeingei ding, a chi a.

³²Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä.

³²Huchiin Jephtha bel Amon suante sual dingin a kuantaa; huan, TOUPAN a khut ah a peta hi.

³³Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel- Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.

³³Huan, Aroer akipana Mibith phain a sual jela, kho sawmnih tak, huan, Abel-keramim phain a that eka. Huchiin Amon suante Israel suante maah a na zahlakta uhi.

³⁴Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä.

³⁴Huan, Jephtha bel a omna Mizpa khuaa a in a tungtaa, huan, ngaiin, a tanuin khuangtate tohin lamin a nadawna: a ta neih sun ahia; amah lou tapa leh tanu dang himhim a neikei.

³⁵Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa."

³⁵Huan, hichi ahia, amah a muh takin a puante a botkeka, Ehe, ka tanu! Non niamkhiak mahmah ve, honmangbangsak mite laka na hita: TOUPA lamah lah ka kam ka nakata ngala, huailah jukkik thei ka hita kei, a chi a.

³⁶Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille."

³⁶Huan, aman a kiangah, Pa, TOUPA lamah na kam na nakataa; na kama na thupawt bang ngeiin ka tungah na hih ding hi; TOUPAN na melma Amon suante tung ngeiah lah na phu a lata ngala, a chi a.

³⁷Hän jatkoi: "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena."

³⁷Huan, a pa kiangah, Hichi bangin ka hih ding: kha nih sungin ka tang om dinga, tangte ah a suk a touin ka pai dinga, ka nungakna ka honsun dinga, kei leh ka lawmte toh, a chi a.

³⁸Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni." Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana.

³⁸Huan, aman, Pai ve, a chi a. Huchiin kha nih tam dingin a sawla; huan, a pawta, amah leh a lawmte toh, huan, tangte ah a nungakna a vasun.

³⁹Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi,

³⁹Huan, hichi ahia, kha nih nungin a pa kiangah a pai nawna, aman a nakichiamsa bangin a tungah a hiha: pasal kuamahin a kithuahpih kei uh.Huchiin Israelte lakah Israel tanuten Gilead mi Jephtha tanu kum tengin ni li sun danin a na neita uhi.

⁴⁰että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.

⁴⁰Huchiin Israelte lakah Israel tanuten Gilead mi Jephtha tanu kum tengin ni li sun danin a na neita uhi.