¹Voi! Vihansa pilveen Herra on peittänyt tytär Siionin! Taivaasta maahan hän heitti sinut, Israelin kruunun. Vihansa päivänä hän ei säästänyt koroketta, joka on hänen valtaistuimensa edessä.

¹Bangchidana a hehna a TOUPAN Zion tanu meipia tuam ahia: Israel kilawmna van akipan leiah a paikhe ta a, a heh niin a khengakna a theigige kei hi.

²Herra tuhosi säälimättä kaikki Jaakobin asuinsijat, vihassaan hän repi raunioiksi Juudan linnoitukset, hajotti ne maahan. Herra häpäisi kuningaskunnan ja sen ruhtinaat.

²Jakob tenna tengteng Toupana nawmvalha, a hehpih kei; a hehna ah Juda tanu kulh hatte a lai chima, lei toh a kilual in a koih hi; gam leh huaia lalte a hihninta.

³Vihasta hehkuen hän mursi Israelin voiman ja vallan, hän veti pois suojelevan kätensä, kun vihollinen saapui. Hän poltti Jaakobin kuin liekehtivä tuli, joka nielee kaiken.

³A heh mahmah naah Israel ki tengteng a sat tan; melma maa kipan a khut taklam a la kikta: mei kuang, kimvel hul bei bangin Jakob a kang beita.

⁴Hän jännitti jousensa kuin vihollinen, valmiina ampumaan nuolen. Kuin vihamies hän tappoi kaiken, mistä silmä oli iloinnut. Kiivaudessaan hän sytytti tuleen Siionin tyttären majan.

⁴Melma bangin a thalpeu a laia, gal bangin a khut taklam toh a ding, mita dinga etnop huaite tengteng a that: Zion tanu puanin ah mei bangin a thangpaihna a sung bua hi.

⁵Herra oli kuin vihollinen, hän teki lopun Israelista, hävitti kaikki sen palatsit, tuhosi sen linnoitukset. Hän täytti Juudan surulla ja murheella.

⁵TOUPA melma bang a hong hi, Israel a nawmvalh ta; a inpite tengteng a nawmvalh veka, a kulh muanhuaite a hihseta: Juda tanu ah sunna leh kahna a pungsak.

⁶Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä. Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsi kuninkaan ja papit.

⁶Huan hileh kilawm bangin, a biakbuk hiamgamtakin a la manga; a kikhopna mun a suseta: TOUPAN kikhawm thupi leh khawlni Zion ah mangngilhin a omsaka, a hehna thangpaihna in kumpipa leh siampu a musit hi.

⁷Myös oman alttarinsa hän jätti, hylkäsi temppelinsä. Hän antoi vihollisen käsiin palatsit ja muurit. Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja meteli kuin juhlapäivänä ikään.

⁷TOUPAN a maitam a paimanga, a munsiangthou a kiha, ainpi kulhbangte melmate khutah a peta hi: kikhop thupi ni bangin TOUPA in sungah belam a bawl uh.

⁸Herra oli päättänyt hävittää Siionin muurit. Tarkoin hän tiesi, mitä teki. Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta: valli ja muuri itkivät kohtaloaan, yhdessä ne sortuivat.

⁸Zion tau kulhbang TOUPAN suksiat a tumta; khau a zana, suse lou dingin a khut ala kei hi: himahleh leichian leh kulhbang a kap saka; a kigawp tuaktuak uh.

⁹Portit ovat kaatuneet maahan, hän särki niiden salvat. Kuningas ja ruhtinaat ovat vieraalla maalla, enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta.

⁹A kongpite leiah a tum ua; a kalhna chiangte a hihsia a a kuaitan hi: dan om louhna namte lakah a kumpipa leh a lalte a om uh; ahi, a jawlneiten Toupa akipan meng a mu kei uh.

¹⁰Maassa istuvat vaiti Siionin vanhimmat. He sirottelevat multaa hiuksiinsa, pukeutuvat säkkivaatteeseen. Maahan painavat päänsä Jerusalemin nuoret tytöt.

¹⁰Zion tanu upate leitungah a tu ua, a pau kei uh; a lu jang ua leivui a khi ua; saiippuan a silh uhi: Jerusalem nungaksiangthouten lei lamah a lu uh a kun uh.

¹¹Silmäni riutuvat kyynelistä, sisintäni polttaa tuska. Voimani valuvat maahan kansani sortumisen tähden. Lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

¹¹Khituiin a ka mitte a juaua, ka lungsim a mangbang, leitungah ka sin puak khiakin a oma, ka mite tanu siatna jiakin; khopi kongzingtea naupang tuailaite leh nawinelaite a sihbub jiak un.

¹²He sanovat äidilleen: "Anna leipää, anna viiniä!" He vaipuvat maahan kaupungin kaduille kuin kuolettavasti haavoittuneet ja heittävät henkensä äidin sylissä.

¹²A nute uh kiangah, Buhlehbal leh uain kaw om ahia? a chi ua. Khopi kongzingte miliamte banga a sihbub lai un, a nute uh ang sunga a kha uh sun buaka a om laiin.

¹³Mitä minä sanoisin sinulle, tytär Jerusalem, mihin vertaisin sinua? Kenen kohtaloa muistuttaa sinun kohtalosi, Siion, mistä löydän lohdutuksen sanat? Suuri kuin meri on sinun vammasi, kuka voi parantaa sinut?

¹³Na kiangah bang ka theisak dia? Nang toh bang ka teh dia, Aw Jeursalem tanu? Aw Zion tanu siangthou, kon lungmuang theihna ding in, nang toh bang ka kikim sak dia? na siatna lah tuipi bangin a thupi ngala: kuan nang a honhih dam thei dia?

¹⁴Profeettojesi näyt olivat petosta ja harhaa. Syntiäsi he eivät paljastaneet, eivät kääntäneet kohtaloasi. Vääriä ja eksyttäviä olivat heidän ennussanansa.

¹⁴Na jawlneiten bangmahlou leh haina nanga dingin mengmuhin a mu ua; na koltanna pi nawn dingin, na gitlouhna a mukhe kei uh: himahleh bangmahlou puakgik leh pimanga omna jiakte nang honmuh sak uh.

¹⁵Ohikulkijat lyövät käsiään yhteen, pilkkaavat sinua. He viheltävät ja pudistavat päätään katsellessaan tytär Jerusalemia: "Tämäkö on se kaupunki, jota sanottiin kauneudessaan täydelliseksi, koko maan iloksi?"

¹⁵Honpai kheng tengtengin nang a khut a uh a honbet khum ua; Jerusalem tanu a tek khum ua; a lu uh a kun khum uh, hiai khopi miten kilawmna buching, lei tengtenga nuamsakna, a chih uh ahi maw? chiin.

¹⁶Kaikki sinun vihollisesi ilkkuvat sinua. He viheltävät, irvistelevät ja sanovat: "Nyt me olemme sinut tuhonneet! Vihdoinkin on tullut päivä, jota odotimme. Omin silmin saimme sen nähdä!"

¹⁶Nang siatna dingin na melmate tengtengin a kam uh lianpiin a ka ua: hiai ni I ngakngak uh a himahmah hi; I mukhetaa, I muta uh.

¹⁷Herra teki sen, minkä oli aikonut, hän toteutti sanansa, jonka oli ilmoittanut jo kauan sitten. Säälimättä hän hajotti sinut, antoi vihollisillesi riemuvoiton, vihamiehillesi täyden vallan.

¹⁷TOUPAN a lunggel a hihtangtungta nidang laia a thu a piak a hihtangtunga; a paita, a hehpih kei: na tunga melma a kipak saka, na galte ki a tawisangta a.

¹⁸Huutakaa Herraa, huutakaa sydämenne pohjasta, te Siionin muurit! Anna kyyneltesi virrata kuin puro päivät ja yöt, vailla hetkenkään lepoa, Siion! Älkööt silmäsi kuivuko.

¹⁸TOUPA kiangah a lungtang a kikou a: Aw Zion tanu kulhbang, sun leh janin khitui luipi bangin luang suk sakin; khawl kipe kenla; na mit tang khawl sak ken.

¹⁹Nouse, huuda ja valita yöllä, jokaisen vartiovuoron aikaan. Vuodata sydämesi tuska Herran kasvojen eteen. Kohota kätesi häntä kohti lastesi elämän puolesta. Heitä viruu joka kadunkulmassa, he nääntyvät nälkään.

¹⁹Thou in, janin ki kouin, vente kipatnaah; TOUPA mai maah tui bangin na lungtang sung khiain; na ta tuailaite hinna adingin amah lamah na khutte lik touin. kong chiteng tunga gilkial jiak-a bah.

²⁰"Katso, Herra! Katso, kenelle olet tämän tehnyt! Naiset syövät oman ruumiinsa hedelmät, omat lapsensa, itse synnyttämänsä! Herran temppelissä tapetaan papit ja profeetat!

²⁰Aw TOUPA, en inla, ngaiin, hichibanga na hihna; numeiten a gah uh a ne ding uam, khuta oiha om naupangte? TOUPA munsiangthou sungah siampu leh jawlnei thaha om ding uh hia?

²¹"Katujen pölyssä makaavat lapset ja vanhukset. Neidot ja nuoret miehet ovat kaatuneet miekkaan. Sinä iskit heidät hengiltä vihasi päivänä, teurastit säälimättä.

²¹Kongzingte ah leitungah tuailaite leh putek a um ua; namsauin ka nungaksiangthoute leh ka Tangvalte a puk uh: na heh niin amaute na thata; na thata, na hehpih kei.Kikhawmpi thupi lai bangin, mun cihah ka launate na sama, TOUPA heh niin kuamah suakta hiam, om hiam a om kei uh: huai ka donteia ka khoilette lah ka melmain a gaita hi.

²²"Kaikki, joita sydämeni kauhistuu, sinä kutsuit tänne kuin juhlaan. Herran vihan päivänä ei ollut pelastunutta, kukaan ei päässyt pakoon. Voi lapsiani, jotka synnytin ja kasvatin! Vihollinen teki heistä lopun."

²²Kikhawmpi thupi lai bangin, mun cihah ka launate na sama, TOUPA heh niin kuamah suakta hiam, om hiam a om kei uh: huai ka donteia ka khoilette lah ka melmain a gaita hi.