¹Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus. Kun kahdentenakymmenentenä vuotena kislev-kuussa olin Susan linnassa,

¹Hakalia tapa Nehemia thute. Kisleu kha, kum sawmnihna kuma, Susan inpia ka omin, hichi a honghi a.

²tuli veljeni Hanani sinne Juudasta muutamien muiden miesten kanssa. Kysyin heiltä Jerusalemin oloista ja niistä juutalaisista, jotka olivat päässeet palaamaan vankeudesta.

²Hanania, ka unaute laka khat, a honga, amah leh Juda akipan mi kua te hiam; amaute kiangah saltanna akipana nutsiata omte, Juda suaktate tanchin leh Jerusalem thu ka donga.

³He vastasivat: "Ne, jotka ovat päässeet palaamaan tuohon maakuntaan, elävät siellä suuressa kurjuudessa ja häpeässä. Jerusalemin muurit ovat raunioina, ja sen portit on poltettu."

³Huan amau ka kiangah, Huai lai biala saltanna akipan omlaite gimthuakna thupi thuak leh simmohin a om uh: Jerusalem kulhbangte leng a chima, huan huai a kongpite leng meiin a kang, a chi ua.

⁴Tämän kuultuani istuin monta päivää maassa itkien ja murehtien ja paastoten. Minä rukoilin taivaan Jumalaa:

⁴Huan hichi ahi a, hiai thute ka jak laiin, ka tua ka kapa, ni bangzah hiam ka suna; huan van Pathian maah an ka ngawla ka thuma.

⁵"Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja pelättävä Jumala! Sinä pidät liittosi voimassa ja olet uskollinen niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat käskyjäsi.

⁵Aw TOUPA, van Pathian, Pathian thupi leh lauhuai, amah ita a thupiakte juite tunga thukhun theigige leh chitna nei gige:

⁶Avaa silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan palvelijasi rukous! Yötä päivää minä rukoilen sinua palvelijoidesi, israelilaisten, puolesta, ja tunnustan tässä synnit, joita olemme tehneet sinua vastaan. "Myös minä itse ja perhekuntani olemme tehneet syntiä.

⁶Tuin na bilin honhungaih henla, na mitte hong kihong hen, huchia na sikha thumna, huai huna, sun leh jana, na sikhate Israel tate a dia, nangmah tunga ka hihkhelh uh, Israel tate khelhna thupha tawi kawma, ka thumna non ngaihkhiak sak theihna din: ahi, kei leh ka pa inkote ka khialta uhi.

⁷Me olemme pahoin rikkoneet sinua vastaan, sillä emme ole noudattaneet lakeja, käskyjä ja säädöksiä, jotka sinä palvelijallesi Moosekselle annoit.

⁷Thanghuaitakin na tungah ka gamta ta ua, na thupiakte ka juita kei ua, na sikha Mosi kianga na thupiak, thusehte, leh vaihawmte.

⁸Mutta muistathan, että sanoit Moosekselle: 'Jos te luovutte minusta, minä hajotan teidät muiden kansojen sekaan.

⁸Theigigein, ka honngen ahi, na sikha Mosi kianga thu na piak, Na tatlek uhlehm mite lakah ka honthehjak ding:

⁹Jos sitten kuitenkin käännytte minun puoleeni ja noudatatte käskyjäni ja elätte niiden mukaan, kokoan teidät jälleen yhteen, vaikka teidät olisi hajotettu maan ääriin, ja vien teidät paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.'

⁹Himahleh ka kianga na hongkik ua, ka thupiakte na zuih ua na hih uleh, delhkhiaka na omna uh van tawp mun pekah himahleh, huai akipanin amau te ka kaikhawm dinga, huan ka min tenna dia ka mun telsa ah amau ka pi khawm ding, chiin.

¹⁰Muistathan, että he ovat sinun palvelijoitasi, sinun kansaasi, jonka sinä olet suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi vapauttanut.

¹⁰Tuin hiaite, na thilhihtheihna thupi leh, na ban hata na tatsa, na sikhate leh na mite ahi uh.Aw TOUPA, ka honngen ahi, na min laudansiam nuamsa, na sikha thumna leh, na sikhate thumna na bilin hungaih hen: ka honngen ahi, tuniin na sikha lohchingsak inla, hiai mi mitmuhin a kiangah chitna piain. (Kei bel kumpipa dawndingpepa ka hi. )

¹¹Herra, avaa korvasi kuulemaan minun rukoustani ja kaikkien niiden palvelijoidesi rukousta, jotka tahtovat pelätä ja kunnioittaa sinun nimeäsi! Täytä nyt pyyntöni ja anna kuninkaan osoittaa minulle suopeutta!"

¹¹Aw TOUPA, ka honngen ahi, na min laudansiam nuamsa, na sikha thumna leh, na sikhate thumna na bilin hungaih hen: ka honngen ahi, tuniin na sikha lohchingsak inla, hiai mi mitmuhin a kiangah chitna piain. (Kei bel kumpipa dawndingpepa ka hi. )