1Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi. (H49:2)Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,
1Mi khempeuhte aw, hiai ngaikhia unla; khovela om tengtengte aw, bil na doh un.
2(H49:3)niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!
2Mi neu leh mi lian, mi hau leh mi jawng in leng.
3(H49:4)Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.
3Ka kamin pilna thu a gen dinga; ka lungtang ngaihtuah tuh theihsiamna thu ahi ding hi.
4(H49:5)Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
4Genteh thu ah ka bil ka doh dinga: ka thugil gen tuh kaihging in ka gentel ding hi.
5(H49:6)Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
5Ni hoihloute ah, ka khetul bula thulimlouhna in honum suak inleng, bangdingin ka lau dia!
6(H49:7)He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
6Amau sum muanga, amau hauhna thupitak suangten.
7(H49:8)Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
7Kuamah in a unau leng a tan theikei hial ding uh, Pathian kiangah tatna leng a piaksak thei sam kei ding uhi.
8(H49:9)Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
8(A hinna uh tatna dingin thil thupi zat ding ahi a, khantawn a leng a ngimangim louh mai ding ahi).
9(H49:10)Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
9A dam gige a, muatna a muhlouhna ding in.
10(H49:11)Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.
10Mi pilte leng a si ua, mi hai leh mi mawlte leng a mang tuaktuak ua, a sum uh midangte a nawtsiat jelte utuh a thei ngala.
11(H49:12)Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
11A lungsim ngaihtuah dan utuh, a inte uh khantawna om ding bang leh, a om nate uh suan tengteng tana om ding bang in ahi; a gamte uh amau min mah a tamsak uhi.
12(H49:13)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
12Himahleh mihing pahtawi in a om gige kei ua: gamsa mangthangte bang phet ahi uhi.
13(H49:14)Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
13Hiai tuh kihaimuante tuah ahia, a tan ua kipakte tawpna. Selah.
14(H49:15)Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
14Belam hon bangin Sheol a dinga seh ahi ua, sihna amau in a kivak ding hi: jingsang lamin mi diktatten a tunguah thu a nei ding ua; a omna himhim uh a omlouh na dingin, a kilawmna uh Sheol hihsiat ding ahi ding hi.
15(H49:16)Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
15Ka hinna bel Pathianin Sheol khua akipan a tan khe dinga; aman honkipahpih ding ahi ngala. Selah.
16(H49:17)Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
16Mi hihhauha a hong oma, a insung thupina a hongthupi huthut inleng, lau ken.
17(H49:18)Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
17A sih hun chiang in bangmah a keng kei ding hi; a thupina in jui khe lou ding ahi ngala.
18(H49:19)Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
18A damlaiin nuamsa kisa mahleh, amah adia hoih a hih laiin phat loh mahleh.
19(H49:20)hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
19A suangte suante lam ah a pai dia, vak a mu ngeikei ding uh.Mihing, pahtawia oma, theihsiamna nei tuanlou jaw, gamsa mangthang jelte bang phet ahi uhi.
20(H49:21)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
20Mihing, pahtawia oma, theihsiamna nei tuanlou jaw, gamsa mangthang jelte bang phet ahi uhi.