1Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme,
1 Woodin sabbay se binde, za kaŋ seeda marga bambata wo cine goono g'iri windi, kala iri ma hay kulu kaŋ ga tin kaa ka furu, da zunubo mo kaŋ goono g'iri naan. Iri m'iri zura kaŋ ra Irikoy n'iri daŋ te mo da suuru.
2katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.
2 Iri ma mo sinji Yesu gaa kaŋ ti iri cimbeero jine bora nd'a timmandikwa mo, nga kaŋ na kanjiyaŋ* bundo taabo haŋ ka donda haawi, farhã kaŋ i daŋ a jine sabbay se. A goro mo Irikoy karga kambe ŋwaaro gaa.
3Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.
3 W'a guna, nga kaŋ suuru nda zunubikooney gaaba kaŋ dumi i te a se, zama araŋ ma si farga ka yangala araŋ biney ra.
4Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.
4 Araŋ mana tangami te jina ka to naŋ kaŋ araŋ g'araŋ kuuri mun _ka bu|_ zunubi gurjay ra.
5Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: -- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua --
5 Araŋ dinya yaamaryaŋo kaŋ sabaabo i cabe araŋ se, sanda izeyaŋ cine, kaŋ ne: «Ay izo, ma si donda Rabbi goojiyaŋo, ma si yangala waati kaŋ a ga deeni ni gaa.
6jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
6 Zama boro kaŋ Rabbi ga ba no a ga gooji, ize kulu kaŋ a ga ta mo, a g'a barzu.»
7Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?
7 Wa hin suuru nda goojiyaŋ, zama Irikoy go ga te araŋ se danga ize cine nooya. Wala ize go no kaŋ baaba si gooji no?
8Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.
8 Amma d'araŋ si du goojiyaŋ, kaŋ boro kulu ga du nga baa a ra, yaadin gaa araŋ ya zina izeyaŋ no, manti halal izeyaŋ.
9Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.
9 Woodin banda, iri gonda iri ndunnya baabey kaŋ g'iri gooji, iri g'i beerandi mo, sanku fa iri Baabo kaŋ go beene, nga kaŋ se iri ga hima k'iri boŋ kaynandi ka funa.
10Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
10 Zama haciika iri ndunnya baabey din n'iri gooji jirbi kayna fooyaŋ mate kaŋ i di a ga hagu. Amma nga wo g'a te iri albarka se, hal iri ma du ka margu nd'a hananyaŋo.
11Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.
11 Goojiyaŋ kulu, alwaato kaŋ i goono g'a te, a ga hima bine saray, manti bine kaani no. Amma kokor banda gaa a ga adilitaray albarka no, laakal kanay wane, borey kaŋ dondon a do se.
12Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne!
12 Woodin sabbay se, w'araŋ kambe fargantey d'araŋ kanjey kaŋ jaŋ gaabi mo gaabandi.
13"Kulkekaa suoria polkuja", jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi.
13 Araŋ ma fondo kayyanteyaŋ te araŋ cey se, hala boro kaŋ go ga simbar ma si goori, amma a ma du baani.
14Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.
14 Wa himma daŋ ka laakal kanay goray ceeci araŋ da boro kulu game ra. Wa hananyaŋ mo ceeci da himma kaŋ boro kulu si di Irikoy da bora sind'a.
15Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.
15 Araŋ ma haggoy hala boro kulu ma si ye da banda Irikoy gomno se. A ma si te kaaji fotto ma zay ka fun k'araŋ kankam, ka boro boobo ziibandi.
16Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa.
16 Araŋ ma haggoy zina-teeri ma si bara araŋ ra, da boro kaŋ si Irikoy gana, danga Isuwa cine, nga kaŋ na nga hay-jinetara neera ŋwaari tu fo se.
17Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.
17 Zama araŋ ga bay kaŋ woodin banda baa kaŋ a ceeci nga ma albarka tubu, i wangu a se. Zama a mana du daama ka wo kaŋ te barmay, baa kaŋ a n'a ceeci nda mo-mundi.
18Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli,
18 Zama araŋ mana kaa tondi kuuko do, kaŋ gaa boro ga hin ka lamba, kaŋ gaa danji di. Araŋ mana kaa kubay, da kubay bi, da beene hirriyaŋ haw do,
19ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää.
19 da hilli hẽeni, da sanni jinde. Jinda din mo, borey kaŋ yaŋ maa r'a ŋwaaray ka ne a ma si ye ka sanni fo tonton ngey se koyne.
20He eivät kestäneet määräystä: "Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä."
20 Zama a sandi i se i ma lordo gana kaŋ ne: «Baa da alman no ka lamba tondo gaa, i m'a catu ka wi da tondiyaŋ.»
21Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: "Minä pelkään ja vapisen."
21 Wo kaŋ te ga humburandi mo, hala Musa ne: «Ay humburu gumo kal ay go ga jijiri.»
22Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä
22 Amma araŋ kaa Sihiyona* tondo do, da Irikoy Fundikoono birno do kaŋ ga ti Urusalima*, beena wano, da malayka zambar-zambarey farhã marga do mo.
23ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget,
23 Araŋ kaa hay-jina marga kaŋ maayey go hantumante beena ra do. Araŋ kaa Irikoy do mo, kaŋ ga ti boro kulu ciitikwa. Araŋ kaa borey kaŋ ciya adilante _Irikoy jine|_ kaŋ i toonandi biyey do.
24ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
24 Araŋ kaa Yesu do mo, nga kaŋ ga ti alkawli tajo sasabandikwa. Araŋ kaa kuri say-sayyaŋo do kaŋ ga hari hannoyaŋ ci kaŋ bisa Habila sarga wano.
25Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta.
25 Wa haggoy fa, araŋ ma si wangu _Irikoy|_ kaŋ go ga salaŋ se. Zama nda borey kaŋ yaŋ wangu ka maa nga kaŋ kaseeti i gaa se ndunnya ra mana koma, sanku fa iri, d'iri ga banda bare nga kaŋ kaseetiyaŋo ga fun beena ra gaa.
26Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut: -- Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan.
26 Waato, a jinda no ka ndunnya zinjandi, amma sohõ a na alkawli sambu ka ne: «A cindi sorro folloŋ koyne, manti ganda hinne no ay ga zinji bo, amma hala nda beena mo.»
27Sanat "vielä viimeisen kerran" tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.
27 Sanno wo mo: «a cindi sorro folloŋ koyne», a ga cabe kaŋ hayey kaŋ i zinji, danga hayey kaŋ i taka nooya, i g'i kaa, zama hayey kaŋ si zinji ma goro.
28Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein,
28 Woodin sabbay se binde, iri kaŋ yaŋ ga du koytaray kaŋ si zinji, iri ma iri saabuyaŋ cabe, kaŋ ra iri ga goy te kaŋ ga kaan Irikoy se. Iri m'a te da gaakuri nda humburkumay mo.
29sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.
29 Zama iri Irikoyo ya danji kaŋ ga ŋwa no.