¹Sitten näin taas uuden, mahtavan enkelin, joka tuli alas taivaasta. Hänellä oli pukunaan pilvi ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari, hänen kasvonsa olivat kuin aurinko ja hänen jalkansa kuin tulipatsaat,

¹ Ay di malayka gaabikooni fo mo kaŋ goono ga zumbu ka fun beena ra. A goono ga daabu nda buru nga gaa. Sajeera mo go a boŋo gaa, a moyduma ga hima wayno cine, a cey mo ga hima danji sariyaŋ.

²ja kädessään hänellä oli pieni avattu kirjakäärö. Hän laski oikean jalkansa meren päälle, vasemman maalle

² A kamba ra mo a gonda tira kunkunante kayna fo kaŋ go feerante. A na nga kambe ŋwaari ca sinji teeko boŋ, kambe wow wano mo laabo boŋ.

³ja huusi kovalla äänellä, niin kuin leijona olisi ärjynyt. Hänen huudettuaan puhui seitsemän ukkosta jylisevällä äänellä.

³ A kuuwa nda jinde beeri sanda muusu beeri kaŋ goono ga dundu. Waato kaŋ a kuuwa mo, beena kaatiyaŋ iyya na ngey jinde tunandi.

⁴Kun nämä seitsemän ukkosta olivat jylisten puhuneet, minä rupesin kirjoittamaan, mutta silloin kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: "Sulje sinetillä se, mitä seitsemän ukkosta puhuivat, älä kirjoita sitä muistiin."

⁴ Waato kaŋ kaatiyaŋ iyya din salaŋ, ay soola ay ma hantum. Kal ay maa jinde kaŋ fun beene ka ne: «Ma haŋ kaŋ kaatiyaŋ iyya din ci daabu, ma si n'i hantum bo.»

⁵Enkeli, jonka näin seisovan meren ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

⁵ Malayka kaŋ ay di go ga kay teeko da laabo boŋ mo na nga kambe ŋwaaro sambu beene haray.

⁶ja vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Hän vannoi: "Aika on lopussa.

⁶ A ze nda nga kaŋ goono ga funa hal abada abadin, kaŋ na beene da haŋ kaŋ go a ra, da ganda nda haŋ kaŋ go a ra, da teeku nda haŋ kaŋ go a ra din taka. A ne: «Murayyaŋ si no koyne,

⁷Kun tulee päivä, jolloin seitsemäs enkeli kohottaa torvensa ja puhaltaa, on Jumalan salattu suunnitelma viety päätökseen, sen mukaisesti kuin hän on palvelijoilleen profeetoille ilmoittanut."

⁷ amma malayka iyyanta jinda jirbey ra, alwaato kaŋ a ga ba ka hillo kar, alwaato din no Irikoy gundo ga kubay, mate kaŋ a ci nga tamey kaŋ ga ti annabey* se.»

⁸Ääni, jonka olin taivaasta kuullut, puhui minulle uudestaan: "Mene tuon enkelin luo, joka seisoo meren ja maan päällä, ja ota avattu kirjakäärö, joka hänellä on kädessään."

⁸ Jinda mo kaŋ ay maa kaŋ fun beena ra ye ka salaŋ ay se ka ne: «Koy ka tira kaŋ go feerante ta malayka kaŋ go ga kay teeko da laabo boŋ kamba ra.»

⁹Minä menin enkelin luo ja pyysin häntä antamaan käärön minulle. Hän vastasi: "Ota ja syö se. Se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se maistuu makealta kuin hunaja."

⁹ Kal ay koy malayka do ka ne a se a m'ay no tira kayna din. A ne ay se: «Di ka ŋwa. A ga naŋ ni gunda ma fottu, amma ni me ra a ga mansi sanda yu.»

¹⁰Minä otin käärön enkelin kädestä ja söin sen. Se maistui suussani makealta kuin hunaja, mutta kun olin sen syönyt, alkoi vatsaani karvastella.

¹⁰ Ay na tira kayna din ta malayka kamba ra mo k'a ŋwa. Ay me ra kay a ga mansi sanda yu. Alwaato kaŋ ay n'a ŋwa mo, ay gunda fottu.

¹¹Minulle sanottiin: "Vieläkin sinun tulee ennustaa, miten käy maailman kansoille, maille, kielille ja kuninkaille."

¹¹ I ne ay se: «Tilas kala ni ma ye ka annabitaray te jama boobo, da dumi boobo, da deene boobo da bonkooni boobo boŋ.»