¹Viides enkeli puhalsi torveensa. Silloin minä näin, että taivaasta oli pudonnut maahan tähti. Sille annettiin syvyyden kuilun avain,

¹ Malayka guwanta mo kar. Ay di handariyayze fo mo kaŋ jin ka fun beene ka kaŋ ndunnya boŋ. I n'a no guusu kuuko kaŋ sinda me saaf'izo.

²ja se avasi tuon syvyyteen vievän kuilun. Kuilusta nousi savua kuin suuresta uunista, ja savu pimensi auringon ja ilman.

² A na guuso din meyo feeri. Dullu mo ciciri ka fun guuso ra, sanda dudal bambata dullu cine, hala beene batama nda wayna te kubay guuso kaŋ sinda me dullo sabbay se.

³Savusta levisi maan päälle heinäsirkkoja, ja niille annettiin sama valta kuin on skorpioneilla maan päällä.

³ Dullo ra mo doyaŋ fatta ka koy ndunnya boŋ. I n'i no dabari mo sanda mate kaŋ ndunnya daŋ gonda dabari.

⁴Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa kedon ruohoa eivätkä mitään muutakaan vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä.

⁴ I ci i se mo ka ne i ma si ndunnya subu, wala hay fo tayo kulu wala tuuri nya kulu sara. Kala day borey hinne kaŋ yaŋ sinda Irikoy kawaatimo ngey sukutey gaa.

⁵Heitäkään ne eivät saaneet tappaa, ainoastaan piinata viiden kuukauden ajan. Tuska, jonka ne ihmiselle tuottavat, on samanlainen kuin skorpionin piston tuottama.

⁵ I n'i daŋ i ma si borey din wi mo, amma i m'i gurzugandi handu gu. I gurzuga mo go sanda daŋ wane cine, waati kaŋ a na boro ton.

⁶Sinä aikana ihmiset etsivät kuolemaa mutta eivät löydä, he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.

⁶ Jirbey din ra borey ga buuyaŋ ceeci, i si du a mo, mate kaŋ i n'a ceeci nd'a kulu. I ga ba buuyaŋ, buuyaŋ mo ga zuru i se.

⁷Heinäsirkat olivat näöltään kuin taisteluun varustettuja hevosia. Niillä oli päässään kullalta kimaltavat seppeleet, niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot,

⁷ Dowey din himandi mo ga hima bariyaŋ kaŋ i soola wongu se. I boŋey gaa mo, sanda koytaray fuulayaŋ kaŋ ga hima wura no ka bara. I moydumey mo danga borey moyduma no.

⁸ja niillä oli naisen tukan kaltainen tukka. Niiden hampaat olivat kuin leijonan hampaat,

⁸ I gonda boŋ hamni mo sanda wayboro boŋ hamni. I hinjey mo sanda muusu beeri wane yaŋ no.

⁹ja niillä oli rintapanssarit, jotka olivat kuin rautaa. Niiden siivistä lähti samanlainen jyminä kuin sotavaunuista, joita monet hevoset täyttä laukkaa vetävät taisteluun.

⁹ I gonda ganda gaa kosaray mo, sanda guuru-bi wane. I fatey yooja mo go sanda torkoyaŋ kosongu kaŋ bari boobo go ga candi ka zurandi ka koy wongu do.

¹⁰Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpioneilla, ja pyrstöllään ne saivat tehdä ihmisille pahaa viiden kuukauden ajan.

¹⁰ I gonda dibbayaŋ kaŋ gonda naaji mo danga daŋ wane cine. I dibbey ra mo no i dabaro go kaŋ i ga borey maray d'a hala handu gu.

¹¹Kuninkaanaan niillä oli syvyyden enkeli, hepreankieliseltä nimeltään Abaddon, kreikankieliseltä Apollyon.

¹¹ I gonda ngey bonkooni ngey boŋ, guuso kaŋ sinda me malayka nooya. Yahudance ciine ra a maa ga ti Abadon. Gareku sanno ra mo a gonda maa Abolyon, _kaŋ a feerijo ga ti Halaciko|_.

¹²Ensimmäinen voi-huuto on ohi. Mutta sen jälkeen tulee vielä kaksi huutoa.

¹² Balaaw sintina bisa, guna mo balaaw hinka go banda ga kaa.

¹³Kuudes enkeli puhalsi torveensa. Silloin kuulin, kuinka Jumalan edessä olevan kultaisen alttarin sarvista tuli ääni,

¹³ Malayka iddanta mo kar. Ay maa jinde fo mo kaŋ fun wura sargay feema kaŋ go Irikoy jine din hilley do.

¹⁴joka sanoi kuudennelle torveaan soittaneelle enkelille: "Päästä irti ne neljä enkeliä, jotka ovat kahleissa suuren Eufratvirran rannalla."

¹⁴ A goono ga ci malayka iddanta kaŋ gonda hilli se ka ne: «Malayka taaca din kaŋ yaŋ go hawante Ufratis isa beero me gaa, m'i feeri.»

¹⁵Niin päästettiin irti nämä neljä enkeliä, jotka olivat valmiina tätä tuntia, päivää, kuukautta ja vuotta varten: niiden oli määrä surmata kolmannes ihmiskunnasta.

¹⁵ Kal a na malayka taaca din feeri, kaŋ yaŋ i soola saaya nda zaaro nda hando nda jiiro sabbay se, zama ndunnya borey kanandi hinza ra i ma kanandi fo wi.

¹⁶Niillä oli ratsuväkeä kaksikymmentätuhatta kertaa kymmenentuhatta sotilasta; minä kuulin joukkojen lukumäärän.

¹⁶ Sooje bari-kari jama lasaabo mo, zambar way no hala sorro zambar way hala sorro hinka, _(danga million zangu hinka nooya)|_. Ay maa i lasaabuyaŋo mo.

¹⁷Tällaisia olivat näyssäni ratsut ja ratsastajat: niillä oli tulipunaiset, savunsiniset ja rikinkeltaiset rintapanssarit, ja hevosilla oli kuin leijonan pää ja niiden suusta suitsi tulta, savua ja rikin katkua.

¹⁷ Guna mo, mate kaŋ ay di bangayyaŋ ra, bariyey da borey kaŋ yaŋ go i boŋ neeya: I gonda ganda gaa kosaray kaŋ ga ciray sanda danji cine, kaŋ ga boogu, kaŋ ga say mo. Bariyey boŋey mo, sanda muusu beeri boŋ cine yaŋ no. I meyey ra mo danji da dullu da sufar* goono ga fatta.

¹⁸Näihin kolmeen vitsaukseen -- tuleen, savuun ja rikin katkuun, jotka suitsivat hevosten suusta -- kuoli kolmannes ihmiskuntaa.

¹⁸ Balaaw hinza din do no, danji, da dullu nda sufar kaŋ goono ga fun i meyey ra, i na borey kanandi hinza ra afo wi.

¹⁹Hevosten voima oli niiden suussa ja hännässä. Häntä oli kuin käärme, ja sillä oli käärmeen pää, jolla se tuotti tuhoa.

¹⁹ Zama bariyey dabaro go i meyey ra d'i dibbey ra. Zama i dibbey ga hima gondiyaŋ. I gonda boŋyaŋ. Ngey mo no i goono ga borey maray d'a.

²⁰Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä.

²⁰ Boro cindey mo, kaŋ yaŋ balaawey din mana wi, i mana tuubi ka fay nda ngey kambe goyey, hal i ma fay da follayey se sududuyaŋ, da toorey mo, wura waney, da nzarfu waney, da guuru-say waney, da tondi waney, da bundu waney, kaŋ yaŋ si hin ka di, i si maa, i si dira.

²¹He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.

²¹ I mana tuubi mo ka fay nda ngey care wiyaŋ, wala ngey moodabal teeyaŋey, wala ngey zina teeyaŋey wala ngey zaytaray mo.