1Minä näin, kuinka Karitsa avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan ukkosen tavoin jylisevällä äänellä: "Tule!"
1 Ay go ga di mo, alwaato kaŋ Feej'izo na kawaatimi iyya din ra afo feeri. Kal ay maa fundikooni taaca din ra afo goono ga ce da jinde kaŋ ga hima sanda dunduyaŋ ka ne: «Kaa!»
2Ja siinä samassa näin valkoisen hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja seppelöitynä voittajana hän lähti uusia voittoja kohti.
2 Ay guna kal ay di bari kwaaray fo. Bora kaŋ goono ga goro a boŋ mo gonda biraw. I n'a no koytaray fuula, a fatta mo da saaya ka te zaama.
3Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: "Tule!"
3 Alwaato kaŋ a na kawaatimi hinkanta feeri, ay maa fundikooni hinkanta goono ga ne: «Kaa!»
4Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sille, joka istui hevosen selässä, annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan. Hänelle annettiin iso miekka.
4 Bari fo mo fatta, bari ciray no. Bora kaŋ goono ga goro a boŋ mo, i naŋ a ma laakal kanay ta ndunnya gaa, hala borey ma care wi. I n'a no takuba bambata mo.
5Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Siinä samassa näin mustan hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli kädessään vaaka.
5 Alwaato kaŋ a na kawaatimi hinzanta feeri, ay maa fundikooni hinzanta goono ga ne: «Kaa!» Ay guna kal ay di bari bi fo. Bora kaŋ go ga goro a boŋ mo gonda tiŋay neesiji nga kamba ra.
6Minä kuulin äänen, joka tuntui tulevan noiden neljän olennon keskeltä, ja se sanoi: "Mitta vehnää denaarilla, ohraa kolme mittaa. Öljyyn ja viiniin älä koske."
6 Ay maa koyne sanda jinde fo fundikooni taaca din game ra kaŋ ne: «Alkama muudu fo, zaari fo goy banandi, sayir* muudu hinza, zaari fo goy banandi, ji nda duvan* mo, ma si i sara.»
7Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon sanovan: "Tule!"
7 Alwaato kaŋ a na kawaatimi taacanta feeri mo, ay maa fundikooni taacanta jinda kaŋ goono ga ne: «Kaa!»
8Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema, ja sen jäljessä tuli Tuonela. Ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin.
8 Ay guna kal ay di bari boosa fo. Bora kaŋ goono ga goro a boŋ mo, a maa ga ti Buuyaŋ, Alaahara mo go g'a banda gana. I n'i no dabari ndunnya kanandi taaci ra afo boŋ i m'a wi da takuba, da haray, da buuyaŋ, da ndunnya ganji hamey mo.
9Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden.
9 Alwaato kaŋ a na kawaatimi guwanta feeri, borey kaŋ yaŋ i wi Irikoy sanno da seeda kaŋ i te sabbay se, ay di i fundey go sargay* feema cire.
10Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?"
10 I kuuwa nda jinde beeri ka ne: «Ya Koy Beero hanna da Cimi-Cimo wano, waatifo no ni ga ciiti da ndunnya gorokoy k'iri kuro bana i boŋ?»
11Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä.
11 Kala i n'i boro fo kulu no kwaay kwaaray yaŋ ka ne i se i ma fulanzam kayna jina, hal i tamtaray hangasiney d'i nya-izey, kaŋ yaŋ i g'i wi sanda mate kaŋ i n'i wi din, i jama ma kubay.
12Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi.
12 Ay guna koyne, alwaato kaŋ a na kawaatimi iddanta feeri. Kala laabu zinjiyaŋ bambata te. Wayna mo bare ka ciya ibi sanda bufu zaara kaŋ i te da hamni. Hando kulu mo bare ka ciya sanda kuri.
13Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa.
13 Beene handariyayzey fun ka kaŋ ndunnya boŋ, sanda waati kaŋ haw bambata na jeejay* nya zinji k'a izey kaŋ mana nin dooru ganda.
14Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan.
14 Beene batama mo bara sanda tira kaŋ i g'a kunkuni. Tondi beeri kulu da gungu kulu mo fun ngey nangey ra.
15Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin
15 Ndunnya bonkooney, da boro beerey, da wongu nyaŋey, da arzakantey, da gaabikooney, da bannyey da burciney kulu, i na ngey boŋ tugu guusey ra da tondi kuukey tondey game ra.
16ja huusivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta!
16 I goono ga ne tondi kuukey da tondey se: «Wa kaŋ iri boŋ, k'iri tugu nga kaŋ goono ga goro karga boŋ se da Feej'izo futa mo se.
17Heidän vihansa suuri päivä on tullut -- kuka voi sen kestää?"
17 Zama i futay zaari bambata kaa. May no ga hin ka kay mo?»