¹Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

²-- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

³Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.

⁴Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

⁵Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.

⁶Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

⁷Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

⁸Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,

⁹se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

¹⁰Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

¹¹Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

¹²Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.

¹³Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

¹⁴Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

¹⁵Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

¹⁶Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

¹⁷Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.

¹⁸Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

¹⁹Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

²⁰Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.

²¹Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

²²Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

²³Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle: "Teit väärin!"

²⁴Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

²⁵Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.

²⁶Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

²⁷Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

²⁸jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.

²⁹Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

³⁰Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.

³¹Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

³²Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

³³Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.