¹אחרי כן פתח איוב את פיהו ויקלל את יומו׃

¹Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän

²ויען איוב ויאמר׃

²ja sanoi:

³יאבד יום אולד בו והלילה אמר הרה גבר׃

³-- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.

⁴היום ההוא יהי חשך אל ידרשהו אלוה ממעל ואל תופע עליו נהרה׃

⁴Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.

⁵יגאלהו חשך וצלמות תשכן עליו עננה יבעתהו כמרירי יום׃

⁵Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.

⁶הלילה ההוא יקחהו אפל אל יחד בימי שנה במספר ירחים אל יבא׃

⁶Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.

⁷הנה הלילה ההוא יהי גלמוד אל תבא רננה בו׃

⁷Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.

⁸יקבהו אררי יום העתידים ערר לויתן׃

⁸Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.

⁹יחשכו כוכבי נשפו יקו לאור ואין ואל יראה בעפעפי שחר׃

⁹Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.

¹⁰כי לא סגר דלתי בטני ויסתר עמל מעיני׃

¹⁰Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.

¹¹למה לא מרחם אמות מבטן יצאתי ואגוע׃

¹¹Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

¹²מדוע קדמוני ברכים ומה שדים כי אינק׃

¹²Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?

¹³כי עתה שכבתי ואשקוט ישנתי אז ינוח לי׃

¹³Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.

¹⁴עם מלכים ויעצי ארץ הבנים חרבות למו׃

¹⁴Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

¹⁵או עם שרים זהב להם הממלאים בתיהם כסף׃

¹⁵Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

¹⁶או כנפל טמון לא אהיה כעללים לא ראו אור׃

¹⁶Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

¹⁷שם רשעים חדלו רגז ושם ינוחו יגיעי כח׃

¹⁷Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

¹⁸יחד אסירים שאננו לא שמעו קול נגש׃

¹⁸siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

¹⁹קטן וגדול שם הוא ועבד חפשי מאדניו׃

¹⁹Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.

²⁰למה יתן לעמל אור וחיים למרי נפש׃

²⁰Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?

²¹המחכים למות ואיננו ויחפרהו ממטמונים׃

²¹He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

²²השמחים אלי גיל ישישו כי ימצאו קבר׃

²²Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.

²³לגבר אשר דרכו נסתרה ויסך אלוה בעדו׃

²³Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?

²⁴כי לפני לחמי אנחתי תבא ויתכו כמים שאגתי׃

²⁴Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.

²⁵כי פחד פחדתי ויאתיני ואשר יגרתי יבא לי׃

²⁵Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.

²⁶לא שלותי ולא שקטתי ולא נחתי ויבא רגז׃

²⁶Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.