¹ויען אליפז התימני ויאמר׃

¹Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

²הנסה דבר אליך תלאה ועצר במלין מי יוכל׃

²-- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

³הנה יסרת רבים וידים רפות תחזק׃

³Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.

⁴כושל יקימון מליך וברכים כרעות תאמץ׃

⁴Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.

⁵כי עתה תבוא אליך ותלא תגע עדיך ותבהל׃

⁵Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

⁶הלא יראתך כסלתך תקותך ותם דרכיך׃

⁶Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

⁷זכר נא מי הוא נקי אבד ואיפה ישרים נכחדו׃

⁷Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?

⁸כאשר ראיתי חרשי און וזרעי עמל יקצרהו׃

⁸Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.

⁹מנשמת אלוה יאבדו ומרוח אפו יכלו׃

⁹Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

¹⁰שאגת אריה וקול שחל ושני כפירים נתעו׃

¹⁰Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.

¹¹ליש אבד מבלי טרף ובני לביא יתפרדו׃

¹¹Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

¹²ואלי דבר יגנב ותקח אזני שמץ מנהו׃

¹²Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

¹³בשעפים מחזינות לילה בנפל תרדמה על אנשים׃

¹³Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,

¹⁴פחד קראני ורעדה ורב עצמותי הפחיד׃

¹⁴se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

¹⁵ורוח על פני יחלף תסמר שערת בשרי׃

¹⁵minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,

¹⁶יעמד ולא אכיר מראהו תמונה לנגד עיני דממה וקול אשמע׃

¹⁶kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

¹⁷האנוש מאלוה יצדק אם מעשהו יטהר גבר׃

¹⁷Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

¹⁸הן בעבדיו לא יאמין ובמלאכיו ישים תהלה׃

¹⁸Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

¹⁹אף שכני בתי חמר אשר בעפר יסודם ידכאום לפני עש׃

¹⁹Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

²⁰מבקר לערב יכתו מבלי משים לנצח יאבדו׃

²⁰Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

²¹הלא נסע יתרם בם ימותו ולא בחכמה׃

²¹hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.