1משכיל לאסף האזינה עמי תורתי הטו אזנכם לאמרי פי׃
1Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.
2אפתחה במשל פי אביעה חידות מני קדם׃
2Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,
3אשר שמענו ונדעם ואבותינו ספרו לנו׃
3vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
4לא נכחד מבניהם לדור אחרון מספרים תהלות יהוה ועזוזו ונפלאותיו אשר עשה׃
4Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
5ויקם עדות ביעקב ותורה שם בישראל אשר צוה את אבותינו להודיעם לבניהם׃
5Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,
6למען ידעו דור אחרון בנים יולדו יקמו ויספרו לבניהם׃
6jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
7וישימו באלהים כסלם ולא ישכחו מעללי אל ומצותיו ינצרו׃
7Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,
8ולא יהיו כאבותם דור סורר ומרה דור לא הכין לבו ולא נאמנה את אל רוחו׃
8jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
9בני אפרים נושקי רומי קשת הפכו ביום קרב׃
9[Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]
10לא שמרו ברית אלהים ובתורתו מאנו ללכת׃
10He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.
11וישכחו עלילותיו ונפלאותיו אשר הראם׃
11He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.
12נגד אבותם עשה פלא בארץ מצרים שדה צען׃
12Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen.
13בקע ים ויעבירם ויצב מים כמו נד׃
13Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi.
14וינחם בענן יומם וכל הלילה באור אש׃
14Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin.
15יבקע צרים במדבר וישק כתהמות רבה׃
15Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.
16ויוצא נוזלים מסלע ויורד כנהרות מים׃
16Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata.
17ויוסיפו עוד לחטא לו למרות עליון בציה׃
17Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.
18וינסו אל בלבבם לשאל אכל לנפשם׃
18Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.
19וידברו באלהים אמרו היוכל אל לערך שלחן במדבר׃
19He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: "Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?
20הן הכה צור ויזובו מים ונחלים ישטפו הגם לחם יוכל תת אם יכין שאר לעמו׃
20Totta kyllä, hän iski kallioon, ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat, mutta pystyisikö hän antamaan leipää ja hankkimaan lihaa kansalleen?"
21לכן שמע יהוה ויתעבר ואש נשקה ביעקב וגם אף עלה בישראל׃
21Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan,
22כי לא האמינו באלהים ולא בטחו בישועתו׃
22koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa.
23ויצו שחקים ממעל ודלתי שמים פתח׃
23Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet,
24וימטר עליהם מן לאכל ודגן שמים נתן למו׃
24ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa.
25לחם אבירים אכל איש צידה שלח להם לשבע׃
25Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.
26יסע קדים בשמים וינהג בעזו תימן׃
26Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.
27וימטר עליהם כעפר שאר וכחול ימים עוף כנף׃
27Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
28ויפל בקרב מחנהו סביב למשכנתיו׃
28Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille,
29ויאכלו וישבעו מאד ותאותם יבא להם׃
29ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.
30לא זרו מתאותם עוד אכלם בפיהם׃
30Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,
31ואף אלהים עלה בהם ויהרג במשמניהם ובחורי ישראל הכריע׃
31saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit.
32בכל זאת חטאו עוד ולא האמינו בנפלאותיו׃
32Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
33ויכל בהבל ימיהם ושנותם בבהלה׃
33Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.
34אם הרגם ודרשוהו ושבו ושחרו אל׃
34Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35ויזכרו כי אלהים צורם ואל עליון גאלם׃
35He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.
36ויפתוהו בפיהם ובלשונם יכזבו לו׃
36Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään.
37ולבם לא נכון עמו ולא נאמנו בבריתו׃
37He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.
38והוא רחום יכפר עון ולא ישחית והרבה להשיב אפו ולא יעיר כל חמתו׃
38Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.
39ויזכר כי בשר המה רוח הולך ולא ישוב׃
39Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.
40כמה ימרוהו במדבר יעציבוהו בישימון׃
40Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa!
41וישובו וינסו אל וקדוש ישראל התוו׃
41Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.
42לא זכרו את ידו יום אשר פדם מני צר׃
42He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät
43אשר שם במצרים אתותיו ומופתיו בשדה צען׃
43ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla.
44ויהפך לדם יאריהם ונזליהם בל ישתיון׃
44Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda.
45ישלח בהם ערב ויאכלם וצפרדע ותשחיתם׃
45Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken.
46ויתן לחסיל יבולם ויגיעם לארבה׃
46Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.
47יהרג בברד גפנם ושקמותם בחנמל׃
47Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa,
48ויסגר לברד בעירם ומקניהם לרשפים׃
48hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa.
49ישלח בם חרון אפו עברה וזעם וצרה משלחת מלאכי רעים׃
49Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon.
50יפלס נתיב לאפו לא חשך ממות נפשם וחיתם לדבר הסגיר׃
50Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille.
51ויך כל בכור במצרים ראשית אונים באהלי חם׃
51Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.
52ויסע כצאן עמו וינהגם כעדר במדבר׃
52Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita.
53וינחם לבטח ולא פחדו ואת אויביהם כסה הים׃
53Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri.
54ויביאם אל גבול קדשו הר זה קנתה ימינו׃
54Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.
55ויגרש מפניהם גוים ויפילם בחבל נחלה וישכן באהליהם שבטי ישראל׃
55Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset.
56וינסו וימרו את אלהים עליון ועדותיו לא שמרו׃
56Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään
57ויסגו ויבגדו כאבותם נהפכו כקשת רמיה׃
57vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi.
58ויכעיסוהו בבמותם ובפסיליהם יקניאוהו׃
58He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.
59שמע אלהים ויתעבר וימאס מאד בישראל׃
59Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan.
60ויטש משכן שלו אהל שכן באדם׃
60Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.
61ויתן לשבי עזו ותפארתו ביד צר׃
61Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,
62ויסגר לחרב עמו ובנחלתו התעבר׃
62ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui.
63בחוריו אכלה אש ובתולתיו לא הוללו׃
63Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille,
64כהניו בחרב נפלו ואלמנתיו לא תבכינה׃
64papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.
65ויקץ כישן אדני כגבור מתרונן מיין׃
65Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.
66ויך צריו אחור חרפת עולם נתן למו׃
66Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.
67וימאס באהל יוסף ובשבט אפרים לא בחר׃
67Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut,
68ויבחר את שבט יהודה את הר ציון אשר אהב׃
68vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa.
69ויבן כמו רמים מקדשו כארץ יסדה לעולם׃
69Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70ויבחר בדוד עבדו ויקחהו ממכלאת צאן׃
70Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta,
71מאחר עלות הביאו לרעות ביעקב עמו ובישראל נחלתו׃
71toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia.
72וירעם כתם לבבו ובתבונות כפיו ינחם׃
72Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin.