¹Drottinn Guð lét þessa sýn bera fyrir mig: Ég sá körfu með sumarávöxtum.

¹Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: oli korillinen loppukesän hedelmiä.

²Þá sagði hann: ,,Hvað sér þú, Amos?`` Ég svaraði: ,,Körfu með sumarávöxtum.`` Þá sagði Drottinn við mig: ,,Endirinn er kominn yfir lýð minn Ísrael, ég vil eigi lengur umbera hann.

²Hän kysyi minulta: "Mitä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen loppukesän hedelmiä." Herra sanoi minulle: "Loppu on tullut kansalleni Israelille. Enää en kulje armahtaen sen ohitse."

³Og musterissöngmeyjarnar skulu kveina á þeim degi _ segir Drottinn Guð. _ Líkin eru mörg. Alls staðar fleygja menn þeim út í kyrrþey!``

³Herra Jumala sanoo: -- Sinä päivänä palatsin laulajattaret puhkeavat valituksiin. Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. -- Hiljaa!

⁴Heyrið þetta, þér sem sundur merjið hina fátæku og ætlið að gjöra út af við alla aumingja í landinu, _

⁴Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!

⁵sem segið: ,,Hvenær mun tunglkomuhátíðin líða, svo að vér megum selja korn, og hvíldardagurinn, svo að vér megum opna kornhlöðurnar?`` _ sem minnkið mælinn og hækkið verðið og falsið svikavogina,

⁵Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla.

⁶og kaupið hina snauðu fyrir silfur og fátæklinginn fyrir eina ilskó, _ sem segið: ,,Vér seljum þeim aðeins úrganginn úr korninu.``

⁶Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!"

⁷Drottinn hefir svarið við vegsemd Jakobs: Aldrei skal ég gleyma öllu því, er þeir hafa gjört.

⁷Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: -- Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!

⁸Hlaut ekki jörðin að nötra af slíku og allir þeir, sem þar búa, að verða sorgbitnir, svo að hún hófst upp alls staðar eins og Níl-fljótið og lækkaði eins og fljótið á Egyptalandi?

⁸Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?

⁹Á þeim degi, _ segir Drottinn Guð _ vil ég láta sólina ganga til viðar um miðjan dag og senda myrkur yfir landið á ljósum degi.

⁹-- Sinä päivänä -- sanoo Herra Jumala -- minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää.

¹⁰Ég vil snúa hátíðum yðar í sorg og öllum ljóðum yðar í harmkvæði, klæða allar mjaðmir í sorgarbúning og gjöra öll höfuð sköllótt. Ég læt það verða eins og sorg eftir einkason og endalok þess sem beiskan dag.

¹⁰Minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteen ja ajatan teidän päänne paljaaksi. Silloin on suru kuin ainoasta pojasta. Se päivä on katkera päivä.

¹¹Sjá, þeir dagar munu koma, _ segir Drottinn Guð, _ að ég mun senda hungur inn í landið, ekki hungur eftir brauði né þorsta eftir vatni, heldur eftir því að heyra orð Drottins,

¹¹-- Koittaa aika -- sanoo Herra Jumala -- jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.

¹²svo að menn skulu reika frá einu hafinu til annars og renna frá norðri til austurs til þess að leita eftir orði Drottins. En þeir skulu ekki finna það.

¹²Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.

¹³Á þeim degi skulu fríðar meyjar og æskumenn vanmegnast af þorsta.Þeir er sverja við vansæmd Samaríu og segja: ,,Svo sannarlega sem Guð þinn lifir, Dan!`` og: ,,Svo sannarlega sem Guð þinn lifir, Beerseba!`` _ þeir skulu falla og ekki framar á fætur rísa.

¹³Kauniit neitoset ja nuoret miehet nääntyvät niinä päivinä janoon.

¹⁴Þeir er sverja við vansæmd Samaríu og segja: ,,Svo sannarlega sem Guð þinn lifir, Dan!`` og: ,,Svo sannarlega sem Guð þinn lifir, Beerseba!`` _ þeir skulu falla og ekki framar á fætur rísa.

¹⁴Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeen ja sanovat: "Niin totta kuin Danin jumala elää!" tai: "Kautta Beerseban pyhän matkan!" -- he kaatuvat eivätkä enää nouse.