¹¶ Na ka turia atu e Hakopa, ka haere ki te whenua o nga tangata o te rawhiti.

¹Sitten Jaakob lähti matkaan kohti idän kansojen maita.

²Na ka titiro atu ia, a ka kite i tetahi poka i te parae, na, ko etahi kahui hipi e toru e takoto ana i te taha; i whakainumia hoki e ratou nga kahui ki te wai o taua poka: he nui hoki te kohatu i te waha o te poka.

²Saapuessaan sinne hän huomasi kaivon ja kolme lammaslaumaa makailemassa sen äärellä, sillä siitä kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suul- la oli iso kivi,

³I huihuia hoki ki reira nga kahui katoa: a whakataka atu ana e ratou te kohatu i te waha o te poka, kia whakainumia ai nga hipi, na ka whakahokia ano e ratou te kohatu ki te waha o te poka, ki tona wahi.

³ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen, kivi vieritet- tiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin. Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle.

⁴Na ka mea a Hakopa ki a ratou, E oku tuakana, no hea koutou? A ka mea ratou, No Harana matou.

⁴Jaakob kysyi paimenilta: "Mistä te olette kotoi- sin, veljet?" He vastasivat: "Harranista."

⁵Na ka mea ia ki a ratou, E mohio ana ianei koutou ki a Rapana, tama a Nahora? Ka mea ratou, E mohio ana ano matou.

⁵Jaakob kysyi vielä: "Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?" He vastasivat: "Kyllä tunnemme."

⁶A ka mea ia ki a ratou, E ora ana ranei ia? Ka mea ratou, E ora ana ano: ko Rahera ano tenei, ko tana tamahine te haere mai nei me nga hipi.

⁶Hän kysyi: "Mitä Labanille kuuluu?" Ja he vastasivat: "Hyvää hänelle kuuluu, ja tuolta onkin tulossa hänen tyttärensä Raakel lampaineen."

⁷Na ka mea ia, Nana, he nui ano te ra, ehara tenei i te wa hei huihuinga mai mo nga kararehe: whakainumia nga hipi, haere hoki ki te whangai.

⁷Jaakob sanoi: "Nyt on vielä täysi päivä ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon. Juottakaa vain lampaat ja viekää ne takaisin laitu- melle."

⁸Na ka mea ratou, E kore e taea e matou, kia huihuia mai ra ano nga kahui katoa, kia whakataka hoki e ratou te kohatu i te waha o te poka; katahi ka whakainu matou i nga hipi.

⁸Mutta he sanoivat: "Ei, sitä me emme voi tehdä, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi vieritetään kaivon suulta. Vasta sitten me voimme juottaa lampaat."

⁹¶ I a ia ano e korero ana ki a ratou, ka puta mai a Rahera me nga hipi a tona papa: ko ia hoki te kaiwhangai.

⁹Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel toi sinne isänsä lammaslauman; sen paimentaminen oli näet hänen tehtävänsä.

¹⁰A, no te kitenga o Hakopa i a Rahera tamahine a Rapana, tungane o tona whaea, me nga hipi hoki a Rapana, tungane o tona whaea, na ka haere a Hakopa, a whakataka atu ana e ia te kohatu i te waha o te poka, whakainumia ana e ia nga hipi a Rapana, tungane o tona whaea.

¹⁰Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Labanin tyttären, ja hänen lampaansa, hän astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti lampaat.

¹¹Na ka kihi a Hakopa i a Rahera, a nui atu tona reo ki te tangi.

¹¹Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun.

¹²Na ka whakaaturia e Hakopa ki a Rahera ko ia te iramutu o tona papa, he tama hoki na Ripeka: a ka rere ia ki te korero ki tona papa.

¹²Hän kertoi Raakelille olevansa hänen isänsä sukua, Rebekan poika, ja Raakel juoksi kertomaan isälleen.

¹³Na, i te taenga atu ki a Rapana o te rongo o Hakopa, tama a tona tuahine, ka rere ia ki te whakatau i a ia, ka awhi i a ia, ka kihi hoki i a ia, a kawea ana ki tona whare. A ka korerotia e ia enei mea katoa ki a Rapana.

¹³Kun Laban sai kuulla sisarenpoikansa tulosta, hän riensi Jaakobia vastaan, syleili ja suuteli häntä ja vei hänet kotiinsa. Jaakob kertoi Labanille kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut,

¹⁴Na ka mea a Rapana ki a ia, He pono ko toku whenua, ko toku kikokiko koe. A kotahi te marama i noho ai ia ki a ia.

¹⁴ja Laban sanoi hänelle: "Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä." Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran,

¹⁵¶ Na ka mea a Rapana ki a Hakopa, No te mea ko taku iramutu koe, me mahi noa ano koe ki ahau? korero mai ki ahau, me aha he utu mou?

¹⁵Laban sanoi Jaakobille: "Miksi sinun pitäisi tehdä minulle ilmaista työtä, vaikka oletkin sukulaiseni? Sano, mitä haluat palkaksesi."

¹⁶Na tokorua nga tamahine a Rapana: ko te ingoa o te tuakana ko Rea, ko te ingoa hoki o te teina ko Rahera.

¹⁶Labanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel.

¹⁷He papahewa nga kanohi o Rea; he mea ahuareka ia a Rahera, he ataahua hoki ki te titiro atu.

¹⁷Lealla oli lempeät silmät, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.

¹⁸Na i aroha a Hakopa ki a Rahera; a ka mea ia, Kia whitu nga tau e mahi ai ahau ki a koe mo Rahera, mo tau tamahine o muri.

¹⁸Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat minulle nuoremman tyttäresi Raake- lin."

¹⁹Na ka mea a Rapana, Engari te hoatu e ahau ki a koe, kei hoatu ki te tangata ke: e noho ki ahau.

¹⁹Laban sanoi: "Parempi minun on antaa hänet sinulle kuin jollekin toiselle. Jää minun luokseni asumaan."

²⁰Na e whitu nga tau i mahi ai a Hakopa mo Rahera; a he rangi torutoru noa ake te rite o aua tau ki tona whakaaro, i tona aroha ki a ia.

²⁰Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.

²¹Na ka mea a Hakopa ki a Rapana, Homai taku wahine, kua rite nei hoki oku ra, kia haere ahau ki roto, ki a ia.

²¹Sitten Jaakob sanoi Labanille: "Anna minulle vaimoni. Palvelusaikani on kulunut umpeen, ja nyt tahdon saada hänet."

²²Na ka huihuia mai e Rapana nga tangata katoa o taua wahi, a tukua ana e ia he hakari.

²²Laban kutsui silloin koolle paikkakunnan kaikki asukkaat ja järjesti hääpidot.

²³A, i te ahiahi ka mau ia ki a Rea ki tana tamahine, a kawea ana ia ki a ia; a ka haere ia ki roto, ki a ia.

²³Mutta illan tultua hän haki tyttärensä Lean ja vei hänet Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi häneen.

²⁴A i hoatu e Rapana a Tiripa, tana pononga wahine, hei pononga ma Rea, ma tana tamahine.

²⁴Laban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Lealle orjattareksi.

²⁵A, i te ata, na, ko Rea ia: a ka mea ia ki a Rapana, He aha tenei mahi au ki ahau? ehara ianei a Rahera i taku i mahi ai ahau ki a koe? he aha ra koe i tinihanga ai ki ahau?

²⁵Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, että olikin saanut Lean. Hän sanoi Labanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minähän palvelin sinua saadakseni Raakelin. Miksi sinä petit minua?"

²⁶Na ko te meatanga a Rapana, Ehara tenei i te tikanga o to matou whenua, kia hoatu te teina ki mua o te tuakana.

²⁶Mutta Laban vastasi: "Ei ole meillä päin tapana naittaa nuorem- paa tytärtä ennen vanhempaa.

²⁷Whakatutukitia te wiki mo tenei, a ka hoatu ano hoki tera e matou ki a koe mo te mahi e mahi ai koe ki ahau i etahi atu tau e whitu.

²⁷Vietä nyt vain hääviikko loppuun tämän vanhemman kanssa, niin saat sitten palkaksi nuoremmankin, kunhan pysyt minun palveluksessani toiset seitsemän vuotta."

²⁸A pera ana a Hakopa, a whakatutukitia ana e ia te wiki mo tenei: a ka homai e ia a Rahera, tana tamahine, ki a ia hei wahine mana.

²⁸Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kanssa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi

²⁹I homai ano e Rapana a Piriha, tana pononga wahine, ki a Rahera, ki tana tamahine, hei pononga mana.

²⁹ja antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen orjattareksi.

³⁰Na ka haere ano hoki ia ki roto, ki a Rahera, a nui atu tona aroha ki a Rahera i tona ki a Rea; e whitu atu ano nga tau i mahi ai ia ki a ia.

³⁰Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Lea. Näin Jaakob palveli Labanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

³¹¶ A ka kite a Ihowa e kinongia ana a Rea, ka whakatuwheratia e ia tona kopu: he pakoko ia a Rahera.

³¹Kun Herra huomasi, että Jaakob syrji Leaa, hän antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lap- settomana.

³²Na ka hapu a Rea, a ka whanau he tama, a huaina ana e ia tona ingoa ko Reupena: i mea hoki ia, Mo Ihowa hoki i titiro mai ki toku tangihanga; ta te mea hoki akuanei taku tahu aroha ai ki ahau.

³²Niin Lea synnytti pojan, jolle hän antoi nimeksi Ruuben, sillä hän ajatteli: "Herra on nähnyt minun kurjuuteni. Nyt mieheni alkaa rakastaa minua."

³³Na ka hapu ano ia, a ka whanau he tama; a ka mea ia, I rongo hoki a Ihowa e kinongia ana ahau, koia i homai ai hoki e ia tenei ki ahau: a huaina ana e ia tona ingoa ko Himiona.

³³Sitten hän tuli jälleen raskaaksi, syn- nytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että miehe- ni syrjii minua, ja siksi hän antoi minulle myös tämän pojan." Ja hän antoi pojalle nimeksi Simeon.

³⁴Na ka hapu ano ia, a ka whanau he tama; a ka mea ia, Katahi ano taku tahu ka piri mai ki ahau, no te mea hoki ka tokotoru a maua tama ka whanau; na reira i huaina ai e ia tona ingoa ko Riwai.

³⁴Sitten hän tuli taas raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Nyt mieheni lopultakin kääntyy minun puoleeni, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa." Sen vuoksi poika sai nimekseen Leevi.

³⁵Na ka hapu ano ia, a ka whanau he tama; a ka mea ia, Katahi ahau ka whakamoemiti ki a Ihowa: koia i huaina ai e ia tona ingoa ko Hura: a ka mutu tana whanau.

³⁵Ja Lea tuli taaskin raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Vihdoinkin saan ylistää Herraa." Siksi hän antoi pojalle nimeksi Juuda. Sitten hän ei enää synnyttänyt.