Maori

Pyhä Raamattu

Genesis

30

1¶ A, no te kitenga o Rahera kahore i whanau tetahi tama ma raua ko Hakopa, ka hae a Rahera ki tona tuakana; a ka mea ia ki a Hakopa, Kia whai tamariki ahau, ki te kahore, ka mate ahau.
1Kun Raakel näki, ettei hän saanut lapsia, hän alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta minua saamaan lapsia, tai muuten minä kuolen!"
2Na ka mura ake te riri a Hakopa ki a Rahera: ka mea ia, Ko te atua ranei ahau e kaiponu atu nei i te hua mo tou kopu?
2Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: "Olenko minä muka Jumala? Minäkö olen estänyt sinua saamasta lapsia?"
3Na ka mea tera, Na taku pononga wahine, a Piriha, haere ki roto, ki a ia; kia whanau ai ia ki runga ki oku turi, a mana ka whai tamariki ai ahau.
3Raakel sanoi: "Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kanssaan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti."
4Na ka homai e ia a Piriha, tana pononga wahine, ki a ia hei wahine, a ka haere atu a Hakopa ki roto, ki a ia.
4Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille vaimoksi, ja Jaakob yhtyi häneen.
5Na ka hapu a Piriha, a ka whanau ta raua tama ko Hakopa.
5Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan.
6Na ka mea a Rahera, Kua whakarite te Atua i taku whakawakanga, kua rongo ano ki toku reo, kua homai hoki e ia tetahi tama ki ahau: na reira i huaina ai e ia tona ingoa ko Rana.
6Silloin Raakel sanoi: "Jumala on ratkaissut asian minun hyväkseni. Hän on kuullut rukoukseni ja antanut minulle pojan." Sen vuoksi Raakel antoi pojalle nimeksi Dan.
7Na ka hapu ano a Piriha, te pononga wahine a Rahera, a ka whanau te rua o a raua tama, ko Hakopa.
7Sitten Raakelin orjatar Bilha tuli uudelleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan.
8Na ka mea a Rahera, Nui whakaharahara nga nonoketanga i nonoke ai maua ko toku tuakana, a taea ana ia e ahau: na huaina iho e ia tona ingoa ko Napatari.
8Raakel sanoi: "Minä olen käynyt sisareni kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voittanut." Ja hän antoi pojalle nimeksi Naftali.
9I te kitenga o Rea ka mutu ia te whanau ka tango ia i a Tiripa, i tana pononga wahine, a hoatu ana e ia ki a Hakopa hei wahine.
9Kun Lea näki, ettei hän enää saanut lapsia, hän antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi,
10Na ka whanau te tama a Hakopa raua ko Tiripa, pononga a Rea.
10ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan.
11A ka mea a Rea, He waimarie! Na huaina ana e ia tona ingoa ko Kara.
11Lea sanoi: "Tuokoon hän onnea!", ja antoi pojalle nimeksi Gad.
12Na ka whanau te rua o nga tama a Hakopa raua ko Tiripa, pononga a Rea.
12Sitten Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille vielä toisen pojan,
13A ka mea a Rea, E hari ana ahau, ka kiia nei hoki ahau e nga tamahine he mea hari: a huaina ana e ia tona ingoa ko Ahera.
13ja Lea sanoi: "Miten onnellinen minä olenkaan! Nyt naiset ylistävät minua onnelliseksi." Ja hän antoi pojalle nimeksi Asser.
14¶ Na ka haere a Reupena i nga ra o te kotinga witi, a ka kite i etahi manitareki i te koraha, a kawea ana e ia ki a Rea, ki tona whaea. A ka mea atu a Rahera ki a Rea, Tena koa maku etahi o nga manitareki a tau tama.
14Kerran vehnänleikkuun aikaan Ruuben lähti ulos kävelemään. Hän löysi vainiolta lemmenmarjoja ja vei ne äidilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Leal- le: "Anna minullekin poikasi tuomia lemmenmarjoja."
15Na ko te meatanga a tera ki a ia, He mea nohinohi ianei tau tangohanga i taku tahu? a me tango ano koe i nga manitareki a taku tama? A ka mea atu a Rahera, Na, me takoto ia ki a koe i tenei po hei utu mo nga manitareki a tau tama.
15Mutta Lea vastasi hänelle: "Eikö riitä, että sinä olet jo vienyt minulta mieheni, kun nyt vielä tahdot poikani lemmenmarjat?" Raakel sanoi: "Olkoon menneeksi, Jaakob saa ensi yönä maata sinun kanssasi, kunhan minä saan poikasi lemmenmarjat."
16A i te ahiahi ka, haere mai a Hakopa i te mara, na ka puta atu a Rea ki te whakatau i a ia, ka mea, Me haere mai koe ki ahau; kua oti hoki koe te hoko e ahau ki nga manitareki a taku tama. Na ka takoto ia ki a ia i taua po.
16Ja kun Jaakob illalla palasi laitumelta, Lea meni häntä vastaan ja sanoi: "Sinun on nyt maattava minun kanssani, sillä minä olen ostanut sinut itselleni poikani löytämillä lemmenmarjoilla." Jaakob makasi sinä yönä hänen kanssaan.
17I whakarongo hoki te Atua ki a Rea, a ka hapu ia, a ka whanau te tokorima o a raua tama ko Hakopa.
17Jumala kuuli Lean rukoukset, ja Lea synnytti Jaakobille viidennen pojan.
18Na ka mea a Rea, Kua homai e te Atua toku utu, moku i hoatu i taku pononga ki taku tahu: a huaina ana e ia tona ingoa ko Ihakara.
18Lea sanoi: "Jumala on korvannut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni." Ja hän antoi pojalle nimeksi Isaskar.
19Na ka hapu ano a Rea, a ka whanau te tokoono o a raua tama ko Hakopa.
19Sitten Lea tuli taas raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.
20Na ka mea a Rea, He pai te hakari i homai nei e te Atua ki ahau; katahi taku tahu ka noho ki ahau, mo te whanautanga o a maua tama tokoono: a huaina ana e ia tona ingoa ko Hepurona.
20Lea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun luonani, sillä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Ja hän antoi pojalle nimeksi Sebulon.
21A muri iho ka whanau he kotiro, a huaina ana e ia tona ingoa ko Rina.
21Sen jälkeen Lea synnytti vielä tyttären ja antoi hänelle nimeksi Dina.
22A i mahara te Atua ki a Rahera, i whakarongo hoki te Atua ki a ia, a whakatuwheratia ana e ia tona kopu.
22Mutta Jumala muisti myös Raakelia ja kuuli hänen rukouksensa. Hän antoi Raakelin tulla hedelmällisek- si,
23Na ka hapu ia, a ka whanau he tama; a ka mea ia, Kua whakamutua e te Atua toku tawainga:
23ja Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän sanoi: "Jumala on ottanut pois minun häpeäni."
24Na huaina ana e ia tona ingoa ko Hohepa: a ka mea, Ka tapiritia mai e Ihowa tetahi atu tama maku.
24Hän antoi pojalle nimeksi Joosef ja sanoi: "Antakoon Herra minulle vielä toisen pojan."
25¶ Na, ka whanau ra a Hohepa i a Rahera, ka mea a Hakopa ki a Rapana, Tukua ahau, kia haere ai ahau ki toku ake wahi, ki toku whenua.
25Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: "Salli minun lähteä kotiin, omaan maahani.
26Homai aku wahine me aku tamariki i mahi ai ahau ki a koe, a ka haere ahau: e mohio ana hoki koe ki taku mahi i mahi ai ahau ki a koe.
26Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden takia olen palvellut sinua, sitten minä lähden. Sinä tiedät kyllä, miten hyvin olen sinua palvellut."
27Na ka mea a Rapana ki a ia, Ki te mea e manakohia ana anau e koe, e noho: kua kite hoki ahau nau i manaakitia ai ahau e Ihowa.
27Laban vastasi: "Jää toki vielä tänne! Minä olen tutkinut ennusmerkkejä ja saanut tietää, että juuri sinun takiasi Herra on siunannut minua."
28I mea ano ia, Whakaritea ki ahau te utu mou, a ka hoatu e ahau.
28Ja hän sanoi vielä: "Määrää itse, paljonko haluat minulta palkkaa, minä kyllä maksan sen."
29A ka mea ia ki a ia, E mohio ana koe ki taku mahinga ki a koe, ki au kararehe hoki i ahau, to ratou peheatanga.
29Jaakob sanoi hänelle: "Tiedät itsekin, miten minä olen sinua palvellut ja miten sinun karjasi on lisääntynyt minun hoidossani.
30I mua atu hoki i ahau he iti au mea, na kua nui noa atu tenei; a kua manaakitia koe e Ihowa ahakoa tahuri ahau ki hea, ki hea: na inaianei ahea ranei ahau mea ai hoki i tetahi mea mo toku ake whare?
30Se vähä, mitä sinulla oli ennen minun tuloani, on kasvanut moninkertaiseksi. Minun askelissani on Herran siunaus tullut sinullekin. Mutta enkö minä nyt jo saisi ryhtyä työhön oman perheeni hyväksi?"
31A ka mea tera, Ko te aha taku e hoatu ai ki a koe? A ka mea a Hakopa, Kaua e homai tetahi mea ki ahau: ki te meatia mai e koe tenei mea aku, ka whangai ano ahau, ka tiaki i au hipi.
31Silloin Laban kysyi: "Mitä minun pitäisi antaa sinulle?" Jaakob vastasi: "Sinun ei tarvitse antaa minulle mitään. Mutta jos suostut siihen, mitä nyt ehdotan sinulle, niin minä paimennan ja vartioin sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleenkin.
32Ka tika ahau na waenganui i tau kahui katoa akuanei, a ka wehea i reira nga mea whai tongitongi katoa, nga mea purepure, me nga mea pakaka katoa i roto i nga hipi, me nga purepure, me nga mea whai tongitongi i roto i nga koati: a ko era hei utu moku.
32Tänään minä tarkastan koko sinun vuohi- ja lammaskarjasi. Vie sinä siitä pois kaikki täplikkäät ja kirjavat lampaat ja nuorista pässeistä kaikki mustanruskeat, sekä vuohista kaikki kirjavat ja täplikkäät. Minun palkkani olkoon tämä,
33Penei ka whakatikaia ahau e toku tika apopo ake nei, ina tae atu ki tou aroaro ki te utu moku: ko nga mea i roto i nga koati kahore nei he tongitongi, kahore he purepure, me nga mea kahore e pakaka i roto i nga hipi, he mea tahae tena naku.
33ja osoittakoon se, miten vähään minä tyydyn: kun aikanaan tulet tarkastamaan laumaa, niin minun palkakseni jääkööt ainoastaan täplikkäät ja kirjavat vuohet sekä mustanruskeat lampaat, kaikki muut voit katsoa kuin sinulta varas- tetuiksi."
34Na ka mea a Rapana, Ae, pai tonu kia pena me tau i ki mai na.
34Laban sanoi: "Hyvä on, jos niin tah- dot."
35Na ka wehea e ia i taua rangi nga koati toa, nga mea whakahekeheke, me nga mea purepure, me nga koati uha e whai tongitongi ana, me nga mea purepure, nga mea he ma tetahi wahi, me nga mea pakaka o nga hipi, a hoatu ana ki nga ringa o ana tama;
35Vielä samana päivänä Laban keräsi erilleen juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki täplikkäät ja kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkois- ta, ja kaikki mustanruskeat pässit ja jätti ne poikiensa paimennettaviksi.
36Na ka whakatakiwatia e ia he takiwa i waenganui i a ia, i a Hakopa, kia toru nga ra e haerea ai; a ka whangai a Hakopa i nga hipi a Rapana i mahue iho.
36Sitten Laban siirsi tämän lauman kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob jäi paimentamaan Labanin muita vuohia ja lampaita.
37¶ Katahi ka tikina e Hakopa etahi rakau mana, he papara mata, he aramona, he pereni; a tihorea ana e ia etahi tihorenga ma i aua mea, a ka meinga kia ata kitea te wahi ma o nga rakau.
37Jaakob otti tuoreita valkopoppelin, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin raitoja niin, että valkoinen puu paljastui.
38A i whakaturia e ia aua rakau i tihorea ra ki roto ki nga hake, ki roto ki nga waka wai, kia taurite mai ki nga hipi, ina haere nga hipi ki te inu; i whakahaputia hoki i te haerenga ki te inu.
38Kun naaraat olivat kiimassa, hän pani kuorimansa oksat niiden eteen juottoruuhiin, vesialtaisiin, joista ne kävivät juomassa.
39Na ka whakahaputia nga kahui ki mau i nga rakau, a he whakahekeheke, he mea tongitongi, he purepure nga kuao i whanau.
39Eläimet, jotka olivat pariutuneet oksien edessä, synnyttivät juovikkaita, täplikkäitä ja kirjavia karitsoita.
40Na ka wehea atu nga reme e Hakopa, a whakaangahia ana e ia nga kanohi o nga kahui ki nga mea whakahekeheke, ki nga mea pakaka katoa i roto i te kahui a Rapana; na ko ana ake kahui i wehea e ia ki te whanga, kihai hoki i tukua ki roto ki te kahui a Rapana.
40Nämä karitsat Jaakob erotti itselleen. Kun eläimet jälleen olivat kiimoissaan, hän käänsi niiden päät Labanin karjan juovikkaisiin ja mustanruskeisiin eläimiin päin. Omat laumansa hän piti erillään eikä päästänyt niitä sekaantumaan Labanin vuohiin ja lampaisiin.
41Na, i nga wa katoa e whakahaputia ai nga mea kaha o te kahui ka whakaturia e Hakopa nga rakau ki te tirohanga a te kahui, ki roto ki nga hake, kia whakahaputia ai ratou ki waenga i nga rakau;
41Aina kun lauman voimakkaat naaraat tulivat kiimaan, Jaakob asetti oksat juottoruuhiin niiden eteen, niin että ne pariutuivat oksien edessä.
42A ki te mea he ngoikore te kahui, kihai i whakaturia e ia: na i a Rapana nga mea ngoikore, a i a Hakopa nga mea kaha.
42Mutta heikko- jen eläinten eteen hän ei pannut oksia, ja siksi jäivät heikot eläimet Labanille ja Jaakob sai voimakkaat.
43Na ka tino nui haere rawa taua tangata, a ka whai kahui nunui ano ia, me nga pononga wahine, me nga pononga tane, me nga kamera, me nga kaihe.
43Jaakob rikastui suuresti, ja hänelle kertyi runsaasti lampaita ja vuohia, orjattaria ja orjia sekä kameleita ja aaseja.