¹¶ Na ka whakautua e Hopa, ka mea,

¹Nyt Job sanoi:

²Kia peha ake te roa o ta koutou whakaporearea i toku wairua, o ta koutou wawahi i ahau ki te kupu?

²-- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?

³Ka tekau enei tawainga a koutou ki ahau, kahore o koutou whakama i a koutou ka aki tonu nei i ahau.

³Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.

⁴Ki te mea ano hoki kua he ahau, kei ahau ano toku he e noho ana.

⁴Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.

⁵Ki te mea ka whakanui mai koutou i a koutou ki ahau, a ka kauwhau mai ki ahau i toku tawainga;

⁵Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

⁶Kia mohio koutou na te Atua ahau i whakaparori i taku take, he mea hao mai ahau nana ki tana kupenga.

⁶Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.

⁷Nana, e tangi ana ahau i te mahi nanakia, heoi kahore ahau e whakarangona; e karanga awhina ana ahau, otiia kahore he whakawa.

⁷Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

⁸¶ Kua tutakina e ia toku ara, te puta ahau; tukua iho ana e ia te pouri ki oku ara.

⁸Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

⁹Ko toku kororia huia atu ana e ia; tangohia ana e ia te karauna i toku mahunga.

⁹Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.

¹⁰Wawahia ana ahau e ia i nga taha katoa, a riro ana ahau; ko taku i tumanako atu ai huaranga atu ana e ia ano he rakau.

¹⁰Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

¹¹Kua mura mai hoki tona riri ki ahau; e kiia ana ahau e ia ko tetahi o ona hoariri.

¹¹Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.

¹²E haere huihui mai ana ana taua, e whakaneke ake ana i to ratou ara ki ahau, kei te whakapae i toku teneti i tetahi taha, i tetahi taha.

¹²Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.

¹³Kua meinga e ia oku teina kia matara atu i ahau; ko aku i mohio ai kua tangata ke ki ahau.

¹³Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

¹⁴Ko oku whanaunga, mutu pu ta ratou; ko oku hoa ake, kua wareware ratou ki ahau.

¹⁴Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.

¹⁵Ko te hunga e noho ana i toku whare, me aku pononga wahine, kiia iho ahau e ratou he tangata ke; he tangata no nga whenua ahau ki ta ratou titiro mai.

¹⁵Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.

¹⁶I karanga atu ahau ki taku pononga, heoi kihai ia i whakao mai; ahakoa e inoi ana toku mangai ki a ia.

¹⁶Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

¹⁷Ko toku ha tauhou ana ki taku wahine, me taku inoi hoki ki nga tamariki o te kopu o toku whaea.

¹⁷Minun henkeni haisee -- vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää."

¹⁸Ko nga tamariki nonohi ano hoki, whakahawea mai ana ki ahau; ki te whakatika ahau, ka korero whakahe ratou moku.

¹⁸Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

¹⁹E whakarihariha mai ana ki ahau oku takahoa katoa, a ko aku i aroha ai kua tahuri mai ki ahau.

¹⁹Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

²⁰Piri tonu toku iwi ki toku kiri, ki oku kikokiko, a ora ake oku, ko te kiri kau o oku niho.

²⁰Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.

²¹Tohungia mai ahau, tohungia mai ahau e koutou, e oku hoa; kua pa mai hoki te ringa o te Atua ki ahau.

²¹Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.

²²He aha koutou i tukino ai i ahau, i pera ai me te Atua, te makona koutou i oku kikokiko?

²²Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

²³¶ Aue, me i tuhituhia aku kupu! Aue, me i taia ki te pukapuka!

²³Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

²⁴Me i whaoa ki te kamaka, ki te pene rino, ki te mata, hei mea mo a mua noa atu!

²⁴uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

²⁵Otiia e mohio ana ahau kei te ora toku kaihoko, a i nga wa i muri nei ka tu ia ki runga ki te whenua;

²⁵Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

²⁶A ahakoa i muri i te paunga o toku kiri, ka titiro tonu ahau i roto i toku kikokiko ki te Atua:

²⁶Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,

²⁷E titiro ano ahau ki a ia, ahau nei ano; a ma oku kanohi e matakitaki, kahore ma o tetahi atu. Pau rawa oku whatumanawa i roto i ahau.

²⁷saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

²⁸Ki te ki koutou, Na, ta tatou hanga ki te tukino i a ia! kua kitea hoki te take o te mea i roto i ahau;

²⁸Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."

²⁹Kia wehi koutou kei mate i te hoari; no te mea ko te whiunga ki te hoari kei roto i te riri, e mohio ai koutou he whakawa ano tenei.

²⁹Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.