¹¶ Tena ra, whakarongo, e Hopa, ki aku korero, kia whai taringa ki aku kupu katoa.

¹Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

²Nana, kua puaki nei toku mangai, kei te korero toku arero i roto i toku mangai.

²Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

³Ma aku kupu e whakapuaki te tika o toku ngakau; ka korero pono oku ngutu i ta ratou e matau ana.

³Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

⁴He mea hanga ahau na te Wairua o te Atua, a na te manawa o te Kaha Rawa ahau i whai ora ai.

⁴Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

⁵Ki te taea e koe, whakahokia mai e koe he kupu ki ahau; whakatikaia au korero ki toku aroaro, e tu ki runga.

⁵Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

⁶Nana, ko toku anga ki te Atua he pena hoki i tau; he mea hanga nei ano hoki ahau ki te paru.

⁶Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.

⁷Nana, e kore te wehi ki ahau e whakawehi i a koe; e kore ano hoki toku ringa e taimaha iho ki a koe.

⁷Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.

⁸¶ He pono kua hakiri oku taringa ki au kupu, a kua rongo atu ahau i te reo o au kupu, e mea ana,

⁸Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

⁹He ma ahau, kahore oku he; he harakore ahau, kahore hoki he kino i roto i ahau:

⁹"Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä. En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.

¹⁰Na e rapu ana ia i te take riri ki ahau, e kiia ana ahau e ia he hoariri nona;

¹⁰Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.

¹¹E karapitia ana e ia oku waewae ki te rakau, e ata titiro ana ia ki oku hikoinga katoa.

¹¹Hän kytkee minut jalkapuuhun, hän tarkkaa kaikkia teitäni."

¹²Nana, maku e whawhati tau kupu, ehara tenei mea au i te mea tika; nui atu hoki te Atua i te tangata.

¹²Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

¹³He aha koe i totohe ai ki a ia? E kore hoki e korerotia e ia te tikanga o tetahi o ana mea.

¹³Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

¹⁴¶ Kotahi hoki, ae ra, e rua korerotanga a te Atua, otiia kahore e maharatia e te tangata.

¹⁴Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

¹⁵I te moe, i te putanga moemoea mai o te po, ina au iho te moe o te tangata, i nga moenga i runga i te takotoranga;

¹⁵Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,

¹⁶Ko reira ia whakapuare ai i nga taringa o nga tangata, hiri ai hoki i te ako mo ratou;

¹⁶silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa

¹⁷Kia whakanekehia ai te tangata i tana whakaaro, kia hipokina ai hoki te whakapehapeha o te tangata;

¹⁷saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

¹⁸E puritia ana e ia tona wairua kei tae ki te rua, tona ora kei riro i te hoari.

¹⁸sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

¹⁹¶ E whiua ana hoki ia ki te mamae i runga i tona moenga, ki te ngau tonu hoki o ona wheua;

¹⁹Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

²⁰A whakarihariha ana tona ora ki te taro, tona wairua ki te kai whakaminamina.

²⁰Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

²¹E honia ana ona kiko, a kore noa e kitea; a purero mai ana ona wheua kihai nei i kitea i mua.

²¹Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

²²Heoi e whakatata ana tona wairua ki te rua, tona ora ki nga kaiwhakamate.

²²Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.

²³Ki te mea he karere tera kei a ia, he kaiwhakaatu tikanga tetahi i roto i te mano, hei whakaatu i tona tika ki te tangata:

²³Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.

²⁴Na ka tohu tera i a ia, a ka mea, Whakaorangia ia kei heke ki te rua, kua kitea hoki e ahau he utu.

²⁴Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: "Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!"

²⁵Ko tona kiri ka ngawari atu i to te tamaiti; ka hoki iho ia ki nga ra o tona tamarikitanga:

²⁵Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

²⁶Ka inoi ia ki te Atua, a ka manako tera ki a ia; heoi ka kite ia i tona mata i runga i te koa: a ka utua e ia te tika o te tangata.

²⁶Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.

²⁷E waiata ana ia i te aroaro o nga tangata, e mea ana, Kua hara ahau, whakaparoritia ake e ahau te tika, a kahore he pai ki ahau:

²⁷Hän laulaa kaikille ihmisille: "Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.

²⁸Kua whakaorangia e ia toku wairua kei riro ki te rua, a e kite toku wairua i te marama.

²⁸Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa."

²⁹¶ Nana, e meatia ana enei mea katoa e te Atua, e tuaruatia ana, ae, e tuatorutia ana, ki te tangata,

²⁹Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen

³⁰Hei whakahoki mai i tona wairua i roto i te rua, kia whakamaramatia ai ki te marama o te ora.

³⁰Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.

³¹Kia whai whakaaro mai, e Hopa, whakarongo mai ki ahau: kati tau, a ka korero ahau.

³¹Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

³²Ki te mea he kupu tau, utua mai taku: korero, ko taku hoki i pai ai kia whakatikaia tau.

³²Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

³³Ki te kahore, whakarongo ki ahau: noho puku koe, a maku koe e whakaako ki te whakaaro nui.

³³Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.