¹¶ Tena ra, karanga; ka whakao ranei tetahi ki a koe? a ka anga atu koe ki a wai o te hunga tapu?

¹Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

²E patua ana hoki te kuware e te aritarita, e whakamatea ana te whakaarokore e te hae.

²Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.

³I kite ahau i te kuware e hou ana ona pakiaka; kitea rawatia ake kua kanga e ahau tona nohoanga.

³Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti.

⁴Kei tawhiti atu ana tama i te ora, mongamonga noa ratou i te kuwaha, kahore hoki he kaiwhakaora.

⁴Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.

⁵Ko ana hua ka kainga e te tangata matekai, ka riro i a ia ahakoa i roto i te tataramoa, a ka hamama te mahanga ki o ratou rawa.

⁵Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.

⁶¶ Na e kore te he e puta ake i te puehu, e kore ano te raruraru e tupu ake i te oneone;

⁶Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.

⁷I whanau te tangata ki te raruraru, tona rite kei nga korakora e rere nei whakarunga.

⁷Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.

⁸Ko ahau ia ka rapu i ta te Atua; me tuku atu taku korero ki te Atua,

⁸Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,

⁹E mahi nei i nga mea nunui e kore nei e taea te rapu atu, i nga mea whakamiharo e kore nei e taea te tatau;

⁹hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja.

¹⁰E homai nei i te ua ki te mata o te whenua, e unga nei i te wai ki te mata o nga parae;

¹⁰Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,

¹¹E whakanoho nei i te hunga iti ki te wahi tiketike, a whakanekehia ake ana te hunga pouri ki te ora.

¹¹alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun.

¹²E haukoti nei i nga whakaaro o te hunga tinihanga, te taea e o ratou ringa ta ratou i mea ai.

¹²Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty,

¹³Mau ake i a ia te hunga whakaaro i to ratou tinihanga: pororaru iho nga whakaaro o te hunga kotiti ke.

¹³viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.

¹⁴I te awatea nei, tutaki ana ratou ki te pouri; whawha ana ratou i te poutumarotanga, ano ko te po.

¹⁴Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.

¹⁵Otiia e whakaorangia ana e ia te rawakore i te hoari, i to ratou mangai, i te ringa ano o te tangata kaha.

¹⁵Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.

¹⁶Ka ai ano he tumanakohanga atu mo te ware; kokopi tonu ia te mangai o te kino.

¹⁶Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa.

¹⁷¶ Nana, ka hari te tangata e akona ana e te Atua: na kaua e whakahawea ki te papaki a te Kaha Rawa.

¹⁷Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!

¹⁸He whakamamae hoki tana, he takai ano; e patu ana ia, a ko ona ringa ano hei whakaora.

¹⁸Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.

¹⁹E ono nga matenga e whakaora ai ia i a koe; ahakoa e whitu, e kore te he e pa ki a koe.

¹⁹Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,

²⁰I te matekai ka hokona koe e ia kei mate; i te tatauranga ano, kei pangia e te hoari.

²⁰nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä.

²¹Ka huna koe i te whiu a te arero, e kore ano koe e wehi i te whakangaromanga ina tae mai.

²¹Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.

²²E kata ano koe ki te whakangaromanga raua ko te hemokai; e kore hoki koe e wehi i nga kirehe o te whenua.

²²Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,

²³No te mea ka takoto tau kawenata ki nga kohatu o te parae; ka mau ano ta koutou rongo ko nga kirehe o te parae.

²³sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa.

²⁴Ka mohio ano koe e tu ana tou teneti i te aionuku, ka haereere ano koe ki tou nohoanga, te ai he hara.

²⁴Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.

²⁵Ka mohio ano koe he nui ou uri, he pera ano tou whanau me te tarutaru o te whenua.

²⁵Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.

²⁶Ka ata rite ou tau ina tae koe ki te urupa, ka pera ano me te puranga witi e hikitia ake ana i tona wa e rite ai.

²⁶Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.

²⁷Nana, tenei, he mea rapu na matou ko te mea tika hoki ia; whakarangona mai, ka mohio iho hei pai mou.

²⁷Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.