1¶ I te taha o nga wai o Papurona, noho ana tatou i reira, ae, tangi ana tatou, ia tatou i mahara ai ki Hiona.
1Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia.
2Whakairia ake e tatou a tatou hapa ki runga ki nga wirou i waenganui o reira.
2Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme.
3No te mea i tono i reira te hunga nana tatou i herehere ki etahi waiata i a tatou, me te hunga nana tatou i tukino i tono mai he hari i a tatou, i mea mai, Waiatatia mai ki a matou tetahi o nga waiate o Hiona.
3Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan, ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat: "Laulakaa meille Siionin lauluja!"
4Me pehea matou ka waiata ai i te waiata a Ihowa i te whenua tauhou?
4Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?
5Ki te wareware ahau ki a koe, e Hiruharama, kia wareware toku ringa matau ki tana mahi.
5Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima!
6Ki te kore ahau e mahara ki a koe, kia piri toku arero ki toku ngao; ki te kore ahau e whakanui i Hiruharama ki runga ake i taku mea i tino hari ai.
6Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!
7¶ E Ihowa, maharatia nga tama a Eroma i te ra o Hiruharama; ta ratou meatanga, Whakahoroa, whakahoroa, a taea rawatia ano tona turanga.
7Muista, Herra, Jerusalemin hävityksen päivää, muista edomilaisia, muista, miten he huusivat: "Repikää, repikää se maan tasalle!"
8E te tamahine o Papurona, meake nei whakangaromia, ka hari te tangata e utua ai koe mo tau i mea ai ki a matou.
8Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit.
9Ka hari te tangata e hopu ana, e ta ana i au mea nohinohi ki runga ki te kohatu.
9Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!