1¶ Na ka whakautua e Hopa, ka mea,
1Jobas atsakydamas tarė:
2Kia peha ake te roa o ta koutou whakaporearea i toku wairua, o ta koutou wawahi i ahau ki te kupu?
2“Kaip ilgai varginsite mano sielą ir kankinsite mane tuščiais žodžiais?
3Ka tekau enei tawainga a koutou ki ahau, kahore o koutou whakama i a koutou ka aki tonu nei i ahau.
3Jau dešimt kartų mane plūdote ir nesigėdite mane kankinti.
4Ki te mea ano hoki kua he ahau, kei ahau ano toku he e noho ana.
4O jei iš tikrųjų nusikaltau, tai mano klaida yra su manimi.
5Ki te mea ka whakanui mai koutou i a koutou ki ahau, a ka kauwhau mai ki ahau i toku tawainga;
5Ar iš tikrųjų norite didžiuotis prieš mane ir įrodyti mano nusikaltimą?
6Kia mohio koutou na te Atua ahau i whakaparori i taku take, he mea hao mai ahau nana ki tana kupenga.
6Žinokite, kad Dievas mane pargriovė ir savo tinklu mane pagavo.
7Nana, e tangi ana ahau i te mahi nanakia, heoi kahore ahau e whakarangona; e karanga awhina ana ahau, otiia kahore he whakawa.
7Aš šaukiu apie priespaudą, bet niekas neatsiliepia, šaukiu garsiai, bet nėra teisybės.
8¶ Kua tutakina e ia toku ara, te puta ahau; tukua iho ana e ia te pouri ki oku ara.
8Jis užtvėrė man kelią, kad negaliu praeiti; mano takus Jis apsupo tamsa.
9Ko toku kororia huia atu ana e ia; tangohia ana e ia te karauna i toku mahunga.
9Jis nuplėšė mano garbę ir nuėmė karūną man nuo galvos.
10Wawahia ana ahau e ia i nga taha katoa, a riro ana ahau; ko taku i tumanako atu ai huaranga atu ana e ia ano he rakau.
10Iš visų pusių Jo naikinamas krintu, mano viltis lyg nukirstas medis.
11Kua mura mai hoki tona riri ki ahau; e kiia ana ahau e ia ko tetahi o ona hoariri.
11Jo rūstybė užsidegė prieš mane, Jis laiko mane savo priešu.
12E haere huihui mai ana ana taua, e whakaneke ake ana i to ratou ara ki ahau, kei te whakapae i toku teneti i tetahi taha, i tetahi taha.
12Jo būriai traukia kartu prieš mane ir apgula mano palapinę.
13Kua meinga e ia oku teina kia matara atu i ahau; ko aku i mohio ai kua tangata ke ki ahau.
13Jis patraukė mano brolius nuo manęs ir pažįstami šalinasi manęs.
14Ko oku whanaunga, mutu pu ta ratou; ko oku hoa ake, kua wareware ratou ki ahau.
14Mano artimieji paliko mane, mano draugai mane užmiršo.
15Ko te hunga e noho ana i toku whare, me aku pononga wahine, kiia iho ahau e ratou he tangata ke; he tangata no nga whenua ahau ki ta ratou titiro mai.
15Tie, kurie gyvena mano namuose, net mano tarnaitės, laiko mane svetimu, nepažįstamas tapau jų akyse.
16I karanga atu ahau ki taku pononga, heoi kihai ia i whakao mai; ahakoa e inoi ana toku mangai ki a ia.
16Aš šaukiu savo tarną, bet jis neatsiliepia, aš turiu jį maldauti savo burna.
17Ko toku ha tauhou ana ki taku wahine, me taku inoi hoki ki nga tamariki o te kopu o toku whaea.
17Mano kvapas bjaurus mano žmonai ir mano kūno vaikai atmetė mane.
18Ko nga tamariki nonohi ano hoki, whakahawea mai ana ki ahau; ki te whakatika ahau, ka korero whakahe ratou moku.
18Maži vaikai niekina mane. Kai noriu atsikelti, jie šaiposi iš manęs.
19E whakarihariha mai ana ki ahau oku takahoa katoa, a ko aku i aroha ai kua tahuri mai ki ahau.
19Manimi bjaurisi mano artimiausi draugai; tie, kuriuos mylėjau, tapo mano priešais.
20Piri tonu toku iwi ki toku kiri, ki oku kikokiko, a ora ake oku, ko te kiri kau o oku niho.
20Iš manęs liko tik oda ir kaulai, prie dantų liko tik lūpos.
21Tohungia mai ahau, tohungia mai ahau e koutou, e oku hoa; kua pa mai hoki te ringa o te Atua ki ahau.
21Draugai, pasigailėkite, pasigailėkite manęs, nes Dievo ranka palietė mane.
22He aha koutou i tukino ai i ahau, i pera ai me te Atua, te makona koutou i oku kikokiko?
22Kodėl mane persekiojate kaip Dievas ir nepasisotinate mano kūnu?
23¶ Aue, me i tuhituhia aku kupu! Aue, me i taia ki te pukapuka!
23O kad mano žodžiai būtų įrašyti į knygą,
24Me i whaoa ki te kamaka, ki te pene rino, ki te mata, hei mea mo a mua noa atu!
24įrėžti geležiniu rašikliu bei švinu amžiams į uolą.
25Otiia e mohio ana ahau kei te ora toku kaihoko, a i nga wa i muri nei ka tu ia ki runga ki te whenua;
25Nes aš žinau, kad mano Atpirkėjas gyvas ir kad Jis atsistos galiausiai ant žemės.
26A ahakoa i muri i te paunga o toku kiri, ka titiro tonu ahau i roto i toku kikokiko ki te Atua:
26Ir kai mano oda sunyks, aš savo kūne regėsiu Dievą.
27E titiro ano ahau ki a ia, ahau nei ano; a ma oku kanohi e matakitaki, kahore ma o tetahi atu. Pau rawa oku whatumanawa i roto i ahau.
27Aš pats Jį matysiu, savo akimis žiūrėsiu į Jį, o ne svetimomis. Mano širdis krūtinėje ilgisi Jo.
28Ki te ki koutou, Na, ta tatou hanga ki te tukino i a ia! kua kitea hoki te take o te mea i roto i ahau;
28Jūs turėtumėte sakyti: ‘Kodėl mes jį persekiojame?’, tarsi priežastis būtų manyje.
29Kia wehi koutou kei mate i te hoari; no te mea ko te whiunga ki te hoari kei roto i te riri, e mohio ai koutou he whakawa ano tenei.
29Bijokite kardo, nes pyktis baudžiamas kardu, kad žinotumėte, jog yra teismas”.