¹Men David flyktet fra Nevajot ved Rama og kom og sa åpent og likefrem til Jonatan: Hvad har jeg gjort, hvad er min misgjerning, og hvad er min synd mot din far, siden han står mig efter livet?

¹Daavid pakeni Raman Najotista. Hän meni Jonatanin luo ja sanoi: "Mitä minä olen tehnyt? Minkä rikoksen tai vääryyden olen tehnyt isääsi vastaan, kun hän tavoittelee minun henkeäni?"

²Da sa han til ham: Langt derifra! Du skal ikke dø; du vet min far gjør intet, hverken stort eller smått, uten at han åpenbarer det for mig; hvorfor skulde da min far dølge dette for mig? Nei, det er ikke så.

²Jonatan vastasi: "Jumala varjelkoon! Ei sinun henkesi ole vaarassa. Isäni ei tee koskaan mitään kertomatta siitä minulle. Miksi hän nyt salaisi minulta tämän asian? Se ei voi olla totta."

³Men David svarte med en ed: Din far vet meget vel at jeg har funnet nåde for dine øine, og derfor tenker han som så: Jonatan må ikke få vite dette, forat han ikke skal bli bedrøvet. Men så sant Herren lever, og så sant du lever: Det er bare et skritt mellem mig og døden.

³Mutta Daavid väitti: "Isäsi tietää hyvin, että sinä olet kiintynyt minuun, ja hän ajattelee: 'Tämä ei saa tulla Jonatanin tietoon, muuten hän pahoittaa mielensä.' Mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, vain askel on minun ja kuoleman välillä!"

⁴Da sa Jonatan til David: Alt hvad du ønsker, vil jeg gjøre for dig.

⁴Jonatan sanoi Daavidille: "Minä teen puolestasi kaiken, mitä vain tahdot."

⁵David svarte Jonatan: Imorgen er det nymåne-dagen; da skulde jeg jo sitte til bords med kongen; men la mig nu få gå, så vil jeg skjule mig ute på marken til iovermorgen aften.

⁵Silloin Daavid sanoi: "Huomenna on uudenkuun päivä, ja minun on määrä aterioida kuninkaan kanssa. Auta minua piiloutumaan kaupungin ulkopuolelle. Minä pysyn siellä ylihuomisiltaan saakka.

⁶Dersom da din far savner mig, så skal du si: David bad mig inntrengende om han måtte få gå hjem til Betlehem i all hast; for hele ætten holder nu sin årlige ofring der.

⁶Jos isäsi kyselee minua, sano hänelle: 'Daavid pyysi minulta luvan käväistä kaupungissaan Betlehemissä, koska hänen sukunsa viettää siellä uhrijuhlaa.'

⁷Dersom han da sier så: Det er godt - da kan din tjener være trygg; men dersom hans vrede optendes, så kan du være viss på at det er hans faste forsett å gjøre noget ondt.

⁷Jos isäsi tyytyy siihen vastaukseen, minä voin olla rauhassa, mutta jos hän raivostuu, tiedät sinäkin, että hänellä on paha mielessä.

⁸Vis da godhet mot din tjener, siden du har latt din tjener inntrede i vennskapspakt med dig i Herrens navn! Men er det nogen misgjerning hos mig, så drep du mig! Hvorfor skulde du vel føre mig til din far?

⁸Näytä, että olet todella ystäväni! Olethan tehnyt kanssani liiton Herran nimessä. Mutta jos sittenkin olen syyllistynyt johonkin rikokseen, tapa sinä minut -- älä jätä minua isäsi käsiin!"

⁹Jonatan svarte: Nei, det skal aldri hende dig! Men skjønner jeg at det er et fast forsett hos min far å la noget ondt hende dig, skulde jeg da ikke la dig få vite det?

⁹Jonatan sanoi: "Älä tuollaista puhu! Jos vähänkin huomaan, että isäni hautoo jotakin pahaa sinua vastaan, kerron siitä varmasti sinulle."

¹⁰Da sa David til Jonatan: Hvem skal varsle mig om det eller si mig om din far svarer dig ublidt?

¹⁰Daavid kysyi: "Miten saan tiedon, jos isäsi vastaa sinulle vihaisesti?"

¹¹Og Jonatan sa til David: Kom, la oss gå ut på marken! Så gikk de begge ut på marken.

¹¹Jonatan sanoi silloin Daavidille: "Tule, mennään ulos kaupungista." He lähtivät yhdessä.

¹²Og Jonatan sa til David: Ved Herren, Israels Gud: Når jeg utforsker min far imorgen eller iovermorgen på denne tid og ser han er vel sinnet mot David, og jeg så ikke sender bud til dig og åpenbarer dig det,

¹²Ja Jonatan sanoi: "Kautta Herran, Israelin Jumalan: tähän aikaan huomenna tai ylihuomenna otan selvää isäni aikeista. Varmaan asiasi ovat hyvin, mutta jos niin ei ole, minä toimitan siitä tiedon sinulle.

¹³så må Herren la det gå Jonatan ille både nu og siden! Vil min far føre ondt over dig, så skal jeg åpenbare det for dig og la dig slippe bort, så du kan dra din vei i fred. Og Herren være med dig, som han har vært med min far!

¹³Jos isäni aikoo tehdä sinulle jotakin pahaa, saa Herra tehdä minulle vielä pahemmin, ellen ilmaise hänen aikeitaan sinulle ja toimita sinua turvallisesti pois täältä. Olkoon Herra sinun kanssasi, kuten hän on ollut isäni kanssa!

¹⁴Og vil du ikke, hvis jeg enda* er i live - vil du ikke da gjøre Herrens miskunnhet mot mig og ikke la mig dø? / {* nemlig når du er blitt konge.}

¹⁴Niin kauan kuin minä elän, tulee myös sinun osoittaa minua kohtaan sitä ystävyyttä, jota Herra vaatii, niin että saan pitää henkeni.

¹⁵Og aldri nogensinne vil du ta bort din godhet fra mitt hus, ikke engang når Herren gjør ende på Davids fiender og utrydder dem alle som én av jorden.

¹⁵Älä liioin milloinkaan kiellä ystävyyttäsi minun suvultani, älä edes silloin, kun Herra hävittää maan päältä vihollisesi viimeistä myöten."

¹⁶Så gjorde Jonatan en pakt med Davids hus og sa: Herren ta hevn over Davids fiender!

¹⁶Niin Jonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: "Herra kostakoon Daavidin vihollisille!"

¹⁷Og Jonatan besvor atter David ved sin kjærlighet til ham; for han hadde ham kjær som sitt eget liv.

¹⁷Ja Jonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.

¹⁸Så sa Jonatan til ham: Imorgen er det nymåne-dagen; da vil du bli savnet når din plass er tom.

¹⁸Sitten Jonatan sanoi: "Huomenna on uudenkuun päivä, ja sinua kysellään, kun paikkasi on tyhjä.

¹⁹Men gå iovermorgen skyndsomt ned til det sted hvor du holdt dig skjult den dag ugjerningen skulde vært utført*, og sett dig ved Ezelstenen. / {* 1SA 19, 2. 3.}

¹⁹Ylihuomenna sinua kysellään vielä varmemmin. Tule silloin tänne samaan paikkaan, jossa olit piilossa aikaisemminkin, ja istu tuon kivikasan luona.

²⁰Da skal jeg skyte tre piler bortover mot den som om jeg skjøt til måls.

²⁰Minä ammun kolme nuolta sinnepäin niin kuin ampuisin maaliin.

²¹Så skal jeg sende min tjener der bort og si: Gå og finn pilene! Sier jeg da til tjeneren: Se, pilene ligger hitenfor dig, ta dem - så kom! For da kan du være trygg, og der er ingen fare, så sant Herren lever.

²¹Sitten lähetän pojan etsimään nuolia. Jos huudan pojalle: 'Nuoli on tännempänä, ota se siitä', voit tulla esille, sillä kaikki on hyvin, ja niin totta kuin Herra elää, sinulla ei ole mitään hätää.

²²Men sier jeg til den unge mann: Se, pilene ligger bortenfor dig - så gå! For da vil Herren at du skal dra bort.

²²Mutta jos huudan pojalle: 'Nuoli on kauempana', lähde silloin pakoon, Herra lähettää sinut matkaan.

²³Og vedkommende det vi har talt om, jeg og du, så er Herren vidne mellem mig og dig til evig tid.

²³Mistä nyt olemme keskenämme sopineet, siitä Herra on ikuisena todistajana."

²⁴Så skjulte David sig ute på marken. Da det blev nymåne, satte kongen sig til bords for å holde måltid.

²⁴Daavid piiloutui kaupungin ulkopuolelle. Uudenkuun päivänä kuningas istui aterialle.

²⁵Og kongen satt på sin vanlige plass, på plassen ved veggen, og Jonatan stod op, og Abner satte sig ved siden av Saul; men Davids plass var tom.

²⁵Hän istui tavallisella paikallaan seinän vieressä, Jonatan istui häntä vastapäätä ja Abner Saulin vieressä, mutta Daavidin paikka oli tyhjä.

²⁶Saul sa ikke noget den dag; for han tenkte: Det har hendt ham noget, så han ikke er ren* - nei, han er ikke ren. / {* 3MO 15, 16 fg.}

²⁶Saul ei kuitenkaan vielä sinä päivänä sanonut mitään, sillä hän ajatteli: "Hänelle on varmaan sattunut jotakin, ehkäpä hän on epäpuhdas."

²⁷Men da Davids plass også den næste dag - dagen efter nymåne - var tom, sa Saul til Jonatan, sin sønn: Hvorfor er Isais sønn hverken igår eller idag kommet til måltidet?

²⁷Seuraavana päivänä oli uudenkuun juhlan toinen päivä, ja Daavidin paikka oli edelleen tyhjä. Nyt Saul kysyi pojaltaan Jonatanilta: "Minkä takia Iisain poika ei ole tullut aterialle, ei eilen eikä tänäänkään?"

²⁸Jonatan svarte Saul: David; bad mig inntrengende om han måtte få gå til Betlehem;

²⁸Jonatan vastasi: "Daavid pyysi minulta lupaa mennä Betlehemiin

²⁹han sa: Kjære, la mig få gå! For vår ætt holder en offerhøitid i vår by, og min bror har selv pålagt mig å komme; har jeg funnet nåde for dine øine, så gi mig lov til å ta bort og hilse på mine brødre! Derfor er han ikke kommet til kongens bord.

²⁹ja sanoi: 'Anna minun lähteä. Meillä on suvun uhrijuhla Betlehemissä, ja veljeni on käskenyt minun tulla sinne. Jos minusta vähänkin välität, niin päästät minut katsomaan veljiäni.' Sen takia hän ei ole tullut kuninkaan pöytään."

³⁰Da optendtes Sauls vrede mot Jonatan, og han sa til ham: Du sønn av en forvendt og gjenstridig kvinne! Vet jeg ikke at du har Isais sønn kjær til skam for dig selv og til skam for din mors blusel?

³⁰Silloin Saul raivostui Jonatanille ja huusi hänelle: "Sinä petollisen nartun pentu! Tiedän kyllä, että sinä pidät yhtä tuon Iisain pojan kanssa häpeäksi itsellesi ja kirotulle äidillesi!

³¹For så lenge Isais sønn er til på jorden, er hverken du eller din kongemakt trygg. Send derfor bud og hent ham hit til mig, for han er dødsens.

³¹Mutta niin kauan kuin Iisain poika on hengissä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä miehet hakemaan hänet heti tänne. Nyt hän on kuoleman oma!"

³²Jonatan svarte Saul, sin far, og sa til ham: Hvorfor skal han dø? Hvad har han gjort?

³²Jonatan vastasi isälleen Saulille: "Miksi hänen täytyy kuolla? Mitä hän on tehnyt?"

³³Men Saul slynget spydet mot ham for å felle ham; da skjønte Jonatan at det var hans fars faste forsett å drepe David.

³³Silloin Saul kohotti keihäänsä häntä kohti uhaten tappaa hänet, ja Jonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt surmata Daavidin.

³⁴Og Jonatan stod op fra bordet i brennende vrede, og han smakte ikke mat den annen nymåne-dag; for han var bedrøvet for Davids skyld, fordi hans far hadde hånet ham.

³⁴Jonatan lähti kiivastuneena pöydästä. Hän ei syönyt palaakaan koko uudenkuun juhlan toisena päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin puolesta ja isänsä loukkaavien sanojen tähden.

³⁵Morgenen efter gikk Jonatan ut på marken på den tid han hadde avtalt med David, og han hadde en liten gutt med sig.

³⁵Aamulla Jonatan lähti kaupungin ulkopuolelle tapaamaan Daavidia, niin kuin he olivat sopineet, ja otti mukaansa pienen palveluspojan.

³⁶Og han sa til gutten: Spring og finn pilene som jeg skyter ut! Gutten sprang avsted, og han skjøt pilen bort over ham.

³⁶Perille päästyään Jonatan sanoi pojalle: "Juokse etsimään nuolia, jotka minä ammun!" Poika lähti juoksemaan, ja Jonatan ampui nuolen hänen ylitseen.

³⁷Og da gutten kom til det sted hvor pilen lå, den som Jonatan hadde skutt, ropte Jonatan til gutten: Ligger ikke pilen bortenfor dig?

³⁷Kun poika oli tulossa Jonatanin nuolen luo, Jonatan huusi hänelle: "Nuoli on vielä kauempana!"

³⁸Så ropte Jonatan ennu en gang til gutten: Vær snar, skynd dig, stans ikke! Og Jonatans gutt samlet pilene op og kom til sin herre.

³⁸Sitten hän vielä huusi pojalle: "Pidä kiirettä! Nopeasti, älä viivyttele siellä!" Jonatanin palvelija otti nuolen maasta ja palasi isäntänsä luo.

³⁹Men gutten visste ikke om noget; det var bare Jonatan og David som visste hvad det gjaldt.

³⁹Poika ei osannut epäillä mitään, sillä vain Jonatan ja Daavid tiesivät, mitä sanat tarkoittivat.

⁴⁰Så gav Jonatan sine våben til gutten og sa til ham: Gå og ta dem med dig til byen!

⁴⁰Jonatan antoi sitten varusteensa palvelijalle ja sanoi hänelle: "Vie nämä kaupunkiin."

⁴¹Da gutten var kommet dit, kom David frem på sydsiden [av stenen*], og han falt på sitt ansikt til jorden og bøide sig tre ganger; og de kysset hverandre og gråt sammen, og David storgråt. / {* sml. 1SA 20, 19.}

⁴¹Palvelijan mentyä Daavid nousi kivikasan takaa ja kumarsi kolmesti maahan asti. Sitten he suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä, Daavid vielä Jonataniakin enemmän.

⁴²Og Jonatan sa til David: Gå bort i fred! Hvad vi to har svoret i Herrens navn da vi sa: Herren være vidne mellem mig og dig og mellem min ætt og din ætt til evig tid [det skal stå fast].

⁴²Jonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa! Me olemme vannoneet toisillemme ystävyyttä Herran nimessä. Niin kuin silloin lausuimme, Herra on oleva liiton ikuisena todistajana sekä meidän että meidän jälkeläistemme välillä."

⁴³Så brøt han op og gikk sin vei; men Jonatan gikk inn i byen.