¹Og Moses gikk frem og talte disse ord til hele Israel -

¹Kun Mooses oli puhunut israelilaisille kaiken tämän,

²han sa til dem: Jeg er idag hundre og tyve år gammel, jeg kan ikke mere gå ut og inn som før, og Herren har sagt til mig: Du skal ikke komme over Jordan her.

²hän sanoi heille: "Minä olen nyt sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen. En enää pysty johtamaan teitä. En myöskään saa mennä Jordanin yli, niin on Herra minulle sanonut.

³Herren din Gud vil selv dra frem foran dig, han vil utrydde disse folk for dig, så du kan ta deres land i eie; Josva han skal dra frem foran dig, således som Herren har sagt.

³Mutta Herra, teidän Jumalanne, kulkee itse teidän edellänne. Hän hävittää kansat teidän tieltänne, ja te otatte haltuunne niiden maat. Joosua johtaa teidät joen yli; näin on Herra luvannut.

⁴Og Herren skal gjøre med dem som han gjorde med Sihon og Og, amorittenes konger, dengang han gjorde ende på dem og ødela deres land.

⁴Herra tekee noille kansoille, niin kuin hän teki amorilaisten kuninkaille Sihonille ja Ogille. Heidät ja heidän maansa hän tuhosi.

⁵Og Herren skal gi dem i eders vold; og I skal gjøre med dem aldeles som jeg har befalt eder.

⁵Hän antaa nuo kansat teidän käsiinne, ja teidän tulee toimia sen käskyn mukaan, jonka olen teille antanut.

⁶Vær frimodige og sterke, frykt ikke og reddes ikke for dem! For Herren din Gud går selv med dig, han skal ikke slippe dig og ikke forlate dig.

⁶Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä."

⁷Og Moses kalte Josva til sig og sa til ham så hele Israel hørte det: Vær frimodig og sterk! For du skal dra inn med dette folk i det land som Herren tilsvor deres fedre å ville gi dem; og du skal skifte det ut til arv mellem dem.

⁷Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: "Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi.

⁸Og Herren, han som drar foran dig, han skal være med dig - han skal ikke slippe dig og ikke forlate dig; du skal ikke frykte og ikke reddes.

⁸Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää."

⁹Så skrev Moses op denne lov og overgav den til prestene, Levis sønner, som bar Herrens pakts-ark, og til alle de eldste i Israel.

⁹Mooses kirjoitti kirjaan tämän lain ja antoi sen leeviläispapeille, joiden tehtävänä oli kantaa Herran liitonarkkua, sekä Israelin vanhimmille.

¹⁰Og Moses bød dem og sa: Hvert syvende år, i eftergivelsesåret, på løvsalenes høitid,

¹⁰Hän antoi heille tämän käskyn: "Joka seitsemäs vuosi, velkojen anteeksiantovuonna,

¹¹når hele Israel møter frem for å vise sig for Herrens, din Guds åsyn på det sted han utvelger, da skal du lese op denne lov for hele Israel så de hører på det.

¹¹kun israelilaiset ovat kokoontuneet lehtimajanjuhlaan Herran, teidän Jumalanne, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee, teidän on luettava tämä laki kaikkien israelilaisten kuullen.

¹²Kall folket sammen, mennene og kvinnene og barna og de fremmede som bor i dine byer, så de kan høre det og lære å frykte Herren eders Gud og akte vel på å holde alle ordene i denne lov,

¹²Kutsukaa silloin koolle koko kansa, miehet, naiset ja lapset, ja keskuudessanne asuvat muukalaiset, että kaikki kuulisivat ja oppisivat lain, pelkäisivät Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin noudattaisivat tämän lain käskyjä.

¹³og deres barn som ikke kjenner den, kan få høre den og lære å frykte Herren eders Gud alle de dager I lever i det land som I nu drar til over Jordan og skal ta i eie.

¹³Näin myös teidän lapsenne, jotka eivät lakia ennestään tunne, saavat kuulla sen ja oppivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, eläessään siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen."

¹⁴Og Herren sa til Moses: Se, nu lider det mot den dag du skal dø; kall på Josva og still eder frem ved sammenkomstens telt, forat jeg kan gi ham mine befalinger. Og Moses og Josva gikk frem og stilte sig ved sammenkomstens telt.

¹⁴Herra sanoi Moosekselle: "Sinun kuolinhetkesi on jo lähellä. Kutsu Joosua luoksesi ja tulkaa pyhäkkötelttaan, niin minä asetan hänet tehtäväänsä." Mooses ja Joosua menivät pyhäkkötelttaan ja jäivät odottamaan.

¹⁵Da åpenbarte Herren sig ved teltet i en skystøtte, og skystøtten stod ved inngangen til teltet.

¹⁵Herra ilmestyi heille pilvipatsaassa, joka asettui teltan ovelle.

¹⁶Og Herren sa til Moses: Når du hviler hos dine fedre, da vil dette folk komme til å holde sig med de fremmede guder i det land de kommer inn i, og de vil forlate mig og bryte min pakt, som jeg har gjort med dem.

¹⁶Herra sanoi Moosekselle: "Kun sinä olet mennyt lepoon isiesi luo, tämä kansa luopuu minusta siinä maassa, johon se on päässyt, ja eksyy minulle uskottomana palvelemaan sen maan vieraita jumalia. Kun israelilaiset hylkäävät minut ja rikkovat liittoni, jonka tein heidän kanssaan,

¹⁷Den dag skal min vrede optendes mot dem, og jeg vil forlate dem og skjule mitt åsyn for dem, så de går til grunne, og mangfoldige ulykker og trengsler kommer over dem. Og de skal si på den dag: Er det ikke fordi min Gud ikke er med mig at disse ulykker er kommet over mig?

¹⁷minussa herää viha heitä kohtaan. Minä hylkään heidät ja käännän kasvoni heistä pois, niin että he joutuvat kärsimään paljon ja heitä kohtaavat suuret onnettomuudet ja vaivat. Silloin he sanovat: 'Nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä siksi, ettei Jumalamme ole meidän kanssamme.'

¹⁸Men jeg vil på den dag skjule mitt åsyn for dem, fordi de har gjort så meget ondt og vendt sig til andre guder.

¹⁸Mutta minä käännän kasvoni heistä pois kaiken sen pahan tähden, mitä he ovat tehneet kääntyessään vieraiden jumalien puoleen.

¹⁹Så skriv nu op for eder denne sang* og lær Israels barn den, legg den i deres munn, så den kan være et vidne for mig mot Israels barn. / {* 5MO 32, 1 fg.}

¹⁹"Kirjoita siis muistiin tämä laulu ja opeta se israelilaisille. Pane sen sanat heidän suuhunsa, että voin käyttää niitä todisteena heitä vastaan.

²⁰For jeg vil føre dem inn i det land som jeg har tilsvoret deres fedre, et land som flyter med melk og honning, og når de har ett og er blitt mette og fete, da skal de vende sig til andre guder og dyrke dem og forakte mig og bryte min pakt.

²⁰Minä vien heidät nyt siihen maahan, jonka lupasin heille heidän esi-isilleen antamallani valalla, maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Kun he ovat syöneet itsensä kylläisiksi ja lihaviksi, he kääntyvät vieraiden jumalien puoleen ja alkavat palvella niitä. Minua he halveksivat, minun liittoni he rikkovat.

²¹Når da mange ulykker og trengsler kommer over dem, da skal denne sang lyde for dem som et vidne - den skal ikke glemmes hos dem som kommer efter, og ikke dø i deres munn. For jeg kjenner de tanker som de går med allerede nu, før jeg fører dem inn i det land jeg har tilsvoret dem.

²¹Mutta kun suuret onnettomuudet ja vaivat kohtaavat heitä, tämä laulu, jota heidän jälkeläisensäkään eivät unohda, on todisteena heitä vastaan. Minä tiedän, minkälaiset heidän ajatuksensa jo nyt ovat, ennen kuin olen vienyt heidät siihen maahan, jonka valallani lupasin heille."

²²Samme dag skrev Moses op denne sang og lærte Israels barn den.

²²Mooses kirjoitti sinä päivänä muistiin tämän laulun ja opetti sen israelilaisille.

²³Og han* bød Josva, Nuns sønn, og sa: Vær frimodig og sterk! For du skal føre Israels barn inn i det land jeg har tilsvoret dem, og jeg vil være med dig. / {* Herren.}

²³Herra antoi Joosualle, Nunin pojalle, tämän käskyn: "Ole vahva ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka vannoin antavani heille. Minä olen sinun kanssasi."

²⁴Da Moses var ferdig med å skrive denne lovs ord i en bok helt til enden,

²⁴Kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan koko tämän lain viimeistä sanaa myöten,

²⁵bød han levittene, som bar Herrens pakts-ark, og sa:

²⁵hän antoi leeviläisille, Herran liitonarkun kantajille, tämän käskyn:

²⁶Ta denne lovens bok og legg den ved siden av Herrens, eders Guds pakts-ark! Der skal den ligge som et vidne mot dig.

²⁶"Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, Jumalanne, liitonarkun viereen todistuskappaleeksi teitä vastaan.

²⁷For jeg kjenner din gjenstridighet og din stive nakke; se, ennu idag mens jeg lever og er iblandt eder, har I vært gjenstridige mot Herren; hvor meget mere da efter min død!

²⁷Minä tiedän, miten niskoittelevia ja kapinoivia te olette. Kun te nytkin, vaikka minä vielä olen elossa, niskoittelette Herraa vastaan, kuinka paljon enemmän te niskoittelettekaan minun kuolemani jälkeen!

²⁸Kall nu sammen til mig alle de eldste i eders stammer og eders tilsynsmenn, så vil jeg tale disse ord for dem og ta himmelen og jorden til vidne mot dem.

²⁸"Kootkaa minun luokseni heimojenne vanhimmat ja kirjurinne. Minä aion puhua kaikki nämä asiat heidän kuultensa ja otan taivaan ja maan todistajikseni heitä vastaan.

²⁹For jeg vet at efter min død vil I forderve eders vei og vike av fra den vei jeg har befalt eder å vandre, og ulykken skal komme over eder i de siste dager, fordi I gjør det som er ondt i Herrens øine, og egger ham til vrede med eders henders verk.

²⁹Minä tiedän, että te minun kuoltuani lankeatte syntiin ja käännytte pois siltä tieltä, jota käskin teidän kulkea. Tulevina päivinä teitä kohtaa onnettomuus, koska te rikotte Herran tahtoa vastaan ja herätätte teoillanne hänen vihansa."

³⁰Derefter fremsa Moses denne sang, fra begynnelsen til enden, for hele Israels menighet.

³⁰Koko Israelin kansa oli kokoontunut kuulemaan, kun Mooses lausui sille tämän laulun sanat alusta loppuun saakka: