¹Dette er den velsignelse som Moses, den Guds mann, lyste over Israels barn før sin død.

¹Tämä on se siunaus, jonka Mooses, Jumalan mies, ennen kuolemaansa lausui israelilaisille.

²Han sa: Herren kom fra Sinai, han steg op for dem fra Se'ir; han strålte frem fra Parans fjell og kom fra hellige titusener; ved hans høire hånd lyste lovens ild* for dem. / {* den ild som ledsaget lovgivningen.}

²Hän sanoi: -- Herra tuli Siinailta, Seiristä hän loisti kirkkaana kuin aurinko, hän ilmestyi Paranin vuorelta ja saapui Meribat-Kadesiin. Tuli loimusi hänen oikealla puolellaan.

³Ja, han elsker sitt folk; alle dine* hellige er i din hånd; de ligger for din fot, de tar imot dine ord. / {* Guds.}

³Herra rakastaa heimojaan, hän varjelee kaikkia omiaan. He laskeutuvat hänen jalkojensa juureen ja ottavat opikseen hänen sanansa.

⁴En lov gav Moses oss, en arvedel for Jakobs menighet.

⁴Mooses antoi meille lain, perinnöksi Jaakobin seurakunnalle.

⁵Og han* blev konge i Jesurun**, da folkets høvdinger samlet sig, Israels stammer alle sammen. / {* Gud.} / {** 5MO 32, 15.}

⁵Jesurun sai kuninkaan, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kun Israelin heimot olivat koolla.

⁶Måtte Ruben leve og aldri dø, men hans menn bli få i tall!

⁶Sitten Mooses sanoi: -- Eläköön Ruuben, älköön hänen sukunsa kuolko, vaikka vähäinen on hänen miestensä määrä.

⁷Og dette sa han om Juda: Hør, Herre, Judas røst, og før ham hjem til sitt folk! Med sine hender strider han for det, og du skal være hans hjelp mot hans fiender.

⁷Juudan hän siunasi näin: -- Kuule, Herra, Juudan huuto, tuo hänet takaisin kansansa luo. Hän taistelee kaikkien puolesta, auta sinä häntä hänen vihollisiaan vastaan.

⁸Og om Levi sa han: Dine tummim og urim hører din fromme mann til, han som du fristet ved Massa, som du trettet med ved Meribas vann,

⁸Leevistä hän sanoi: -- Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Leeville, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla.

⁹han som sa om sin far og sin mor: Jeg ser dem ikke, og som ikke kjentes ved sine brødre og ikke visste av sine barn, fordi han tok vare på ditt ord og aktet vel på din pakt.

⁹Hän sanoi vanhemmistaan: "En tunne heitä." Hän ei myöntänyt veljiään veljikseen eikä lapsiaan lapsikseen. Hän noudatti sinun käskyjäsi, piti kunniassa sinun liittosi.

¹⁰Han skal lære Jakob dine bud og Israel din lov, han skal legge røkelse for ditt ansikt og heloffer på ditt alter.

¹⁰Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille, sinun lakisi Israelille. Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua, hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi.

¹¹Velsign, Herre, hans kraft, og la hans henders gjerning tekkes dig! Knus lendene på hans motstandere og dem som hater ham, så de ikke reiser sig mere!

¹¹Siunaa, Herra, hänen voimaansa. Ole suopea hänen työtään kohtaan. Murskaa hänen vastustajiensa luut, lyö hänen vihamiehensä, niin etteivät he enää nouse.

¹²Om Benjamin sa han: Herrens elskede er han, trygt bor han hos ham; hele dagen holder han sin hånd over ham - han hviler mellem hans skuldrer.

¹²Benjaminista hän sanoi: -- Herran lemmikki asuu turvassa. Korkein varjelee häntä alituisesti ja asuu hänen luonaan vuorten keskellä.

¹³Og om Josef sa han: Velsignet av Herren være hans land med himmelens ypperste gaver, med dugg og med vann fra det store dyp der nede,

¹³Joosefista hän sanoi: -- Herra siunatkoon hänen maataan parhaalla, mitä taivas antaa, siunatkoon kasteella ja vedellä, joka kumpuaa maan syvyyksistä,

¹⁴med det ypperste av det som solen fostrer, med det ypperste av det som måneskiftene driver frem,

¹⁴parhaalla, mikä auringon voimasta kypsyy, vuodenaikojen parhailla antimilla,

¹⁵med det herligste fra de eldgamle fjell og det ypperste fra de evige hauger,

¹⁵parhaalla, mitä ikivanhat vuoret tarjoavat, mitä ikuiset kukkulat tuottavat,

¹⁶med det ypperste av jorden og dens fylde og med nåde fra ham som bodde i tornebusken; det komme over Josefs hode, over hans isse som er fyrste blandt sine brødre!

¹⁶parhaalla, mitä maa runsaudestaan antaa. Hän, joka asuu palavassa pensaassa, siunatkoon häntä suosiollaan. Kaikki tämä tulkoon Joosefin osaksi, hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.

¹⁷Herlig er den førstefødte av hans okser*, og hans horn er som villoksens horn; med dem stanger han alle folkene like til jordens ender; det er Efra'ims titusener, det er Manasses tusener. / {* d.e. stammens kraftigste krigere.}

¹⁷Hänen esikoispoikansa on hänen ylpeytensä, sonni, jolla on sarvet kuin villihärällä. Niillä hän lävistää kansakuntia, puskee ne maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenettuhannet, sellaisia Manassen tuhatpäiset joukot.

¹⁸Og om Sebulon sa han: Gled dig, Sebulon, i din utferd, og du, Issakar, i dine telt!

¹⁸Sebulonista hän sanoi: -- Iloitse, Sebulon, retkilläsi, ja sinä, Isaskar, teltoillasi.

¹⁹Folkeslag kaller de til sitt fjell; der ofrer de rettferdighets offere; for havets overflod og sandens skjulte skatter suger de inn.

¹⁹He kutsuvat kansoja vuorelleen, he uhraavat siellä määräuhreja. He keräävät merten rikkauksia ja hiekkaan kätkettyjä aarteita.

²⁰Og om Gad sa han: Lovet være han som gir Gad vidt rum! Som en løvinne har han lagt sig ned, og han sønderriver både arm og isse.

²⁰Gadista hän sanoi: -- Ylistetty olkoon Herra, joka tekee laajaksi Gadin maan! Gad on asettunut aloilleen kuin leijona, valmiina raatelemaan käsivarren ja pään.

²¹Han utså sig den første lodd, for der er den del gjemt som lovgiveren har tiltenkt ham; og så drog han frem foran folket; det som var rett for Herren, det som han hadde fastsatt, gjorde han, sammen med Israel.

²¹Hän valitsi itselleen parhaan osan, hän sai ruhtinaan osuuden. Kun kansan päämiehet kokoontuivat, hän teki Herralle otollisia tekoja, täytti hänen käskynsä yhdessä Israelin kanssa.

²²Og om Dan sa han: Dan er en løveunge som springer frem fra Basan.

²²Danista hän sanoi: -- Dan on leijonanpentu, joka hyökkää Basanista.

²³Og om Naftali sa han: Naftali, mettet med nåde og fylt med Herrens velsignelse - Vesten og Syden ta han i eie!

²³Naftalista hän sanoi: -- Naftalilla on onnea ylen määrin, runsain mitoin Herran siunausta. Hän ottaa haltuunsa lännen ja etelän.

²⁴Og om Aser sa han: Velsignet fremfor sønner være Aser! han være den kjæreste blandt sine brødre og dyppe i olje sin fot!

²⁴Asserista hän sanoi: -- Siunatuin kaikista pojista on Asser. Olkoon hän veljiensä suosikki, saakoon hän kahlata oliiviensa öljyssä.

²⁵Av jern og kobber være din lås, og din hvile så lang som dine dager!

²⁵Hänen salpansa ovat rautaa ja pronssia, hänen voimansa on uusi päivästä päivään.

²⁶Det er ingen som Gud, Jesurun! - Han farer frem over himmelen med hjelp for dig, og i sin høihet på skyene.

²⁶Ei ole, Jesurun, ketään sinun Jumalasi kaltaista! Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi, saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan.

²⁷En bolig er den eldgamle Gud, og her nede er evige armer; han driver fienden bort for dig og sier: Rydd ut!

²⁷Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät.

²⁸Og Israel bor trygt for sig selv, Jakobs øie er vendt mot et land med korn og most, ja, hans himmel drypper av dugg.

²⁸Israel saa asua turvassa, Jaakobin jälkeläiset omassa rauhassaan viljan ja viinin maassa, missä taivaskin tihkuu kastetta.

²⁹Salig er du, Israel! Hvem er som du, et folk som har sin frelse i Herren, ditt hjelpende skjold og ditt høie sverd! Dine fiender hykler for dig, mens du skrider frem over deres høider.

²⁹Onnellinen olet sinä, Israel, kansa vailla vertaa! Herra auttaa sinut voittoon. Hän on kilpesi ja turvasi, voittoisa miekkasi sodassa. Sinun vihollisesi ryömivät edessäsi maassa, ja sinä tallaat heidät jalkoihisi.