¹På den tid skal Herren med sitt sverd, det hårde og store og sterke, hjemsøke Leviatan, den lettfarende drage*, og Leviatan, den buktede drage, og han skal drepe uhyret som er i havet**. / {* JBS 26, 13.} / {** JES 19, 5.}

¹Sinä päivänä Herra vaatii tilille ja lyö suurella, vahvalla ja terävällä miekallaan Leviatanin, nopealiikkeisen käärmeen, Leviatanin, kiemurtavan käärmeen, iskee hengiltä syvyyden hirviön.

²På den tid [skal de synge:] Der er en edel vingård; syng om den!

²Sinä päivänä saamme kuulla: "Ihana viinitarha! Laulakaa siitä!"

³Jeg, Herren, er dens vokter, hvert øieblikk vanner jeg den; forat ikke nogen skal hjemsøke den, vokter jeg den dag og natt.

³-- Minä, Herra, olen sen vartija, yhtenään minä kastelen sitä. Minä vartioin sitä päivin ja öin, jottei sitä kukaan vahingoittaisi.

⁴Vrede har jeg ikke mot den. Hadde jeg torner og tistler mot mig i krig, da vilde jeg gå løs på dem og brenne dem op alle sammen,

⁴Vihani hehku on ohi. Mutta jos vain näen ohdakkeita ja orjantappuroita, käyn taisteluun niitä vastaan ja poltan ne kaikki,

⁵dersom de da ikke skulde søke vern hos mig, gjøre fred med mig, ja, gjøre fred med mig.

⁵jolleivät etsi minusta turvaa ja tee rauhaa kanssani, rauhaa minun kanssani.

⁶I de kommende dager skal Jakob skyte røtter, Israel blomstre og få skudd, og de skal fylle jorderike med frukt.

⁶Tulevina aikoina Jaakob juurtuu, Israel kukkii ja kukoistaa, ja hedelmiin peittyvät maan kasvot.

⁷Har vel Herren slått Israel så hårdt som han slo den som slo ham? Eller blev han drept således som hans fiender blev drept?

⁷-- Onko hän lyönyt teitä yhtä ankarasti kuin hän löi teidän lyöjiänne? Onko hän tappanut teitä yhtä säälimättömästi kuin hän tappoi teidän kansanne tappajia?

⁸Med måte gikk du i rette med folket da du jaget det fra dig. Herren drev det bort med sitt hårde vær på østenvindens dag.

⁸Vain hätistämällä pois, karkottamalla hän teitä ojensi, kiivaalla henkäyksellään hän ajoi teidät tiehenne itätuulen päivänä.

⁹Derfor blir Jakobs misgjerning utsonet, og det at hans synd blir tatt bort, gir full frukt, når alle alterstener blir knust som kalkstener, og Astarte-billeder og solstøtter ikke reiser sig mere.

⁹Näin sovitetaan Jaakobin synnit, tämä on kääntymyksen hedelmä: Jaakob murskaa kaikki väärien alttarien kivet niin kuin kalkkikivi murskataan, eikä maahan enää nouse asera-paaluja, ei suitsutusalttareita.

¹⁰For den faste by ligger forlatt, en folketom bolig, øde som ørkenen. Kalver beiter der; der hviler de og fortærer dens kvister;

¹⁰Yksin jää linnoitettu kaupunki niin kuin heitteille jätetty laidun, hylätyksi kuin autiomaa. Siellä vasikat kulkevat laitumella, siellä ne oleilevat, kaluavat pensaat paljaiksi,

¹¹når dens grener blir tørre, brytes de av, kvinner kommer og gjør op ild med dem. For dette er ikke noget forstandig folk; derfor forbarmer dets skaper sig ikke over det, og han som dannet det, er ikke nådig mot det.

¹¹ja kun oksat kuivettuvat risuiksi, naiset tulevat ja katkovat ne polttopuiksi. Se kansa hylkää viisauden. Siksi sen luoja ei sitä sääli, hän, joka sen loi, ei sitä armahda.

¹²Og det skal skje på den tid at Herren skal slå ned frukter like fra Storelven* til Egyptens bekk, og I, Israels barn, I skal sankes op en for en. / {* d.e. Eufrat.}

¹²Sinä päivänä Herra karistaa tähkistä irti jyvät Eufratilta aina Egyptin rajapurolle saakka, ja jyvä jyvältä teidät poimitaan talteen, te Israelin lapset.

¹³Og det skal skje på den tid at de skal støte i en stor basun, og da skal de komme de fortapte i Assurs land og de fordrevne i Egyptens land, og de skal tilbede Herren på det hellige berg i Jerusalem.

¹³Ja sinä päivänä puhalletaan suureen torveen, ja Assyrian maahan kadonneet ja Egyptin maahan hajaantuneet tulevat ja kumartuvat Herran eteen Jerusalemin pyhällä vuorella.