¹Og det var en syk mann, Lasarus fra Betania, den by som Maria og hennes søster Marta bodde i.

¹Muuan Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, samassa kylässä kuin Maria ja tämän sisar Martta.

²Det var Maria som salvet Herren med salve og tørket hans føtter med sitt hår; det var hennes bror Lasarus som var syk.

²Maria oli se, joka voiteli Herran jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan, ja sairas Lasarus oli hänen veljensä.

³Søstrene sendte da bud til ham og lot si: Herre! se, han som du elsker, er syk.

³Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: "Herra, rakas ystäväsi on sairaana."

⁴Da Jesus hørte det, sa han: Denne sykdom er ikke til døden, men til Guds ære, forat Guds Sønn skal bli æret ved den.

⁴Sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden."

⁵Men Jesus elsket Marta og hennes søster og Lasarus.

⁵Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta.

⁶Da han nu hørte at han var syk, blev han ennu to dager på det sted hvor han var;

⁶Kuultuaan Lasaruksen sairastavan hän viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä silloin oli,

⁷da først sa han til disiplene: La oss dra til Judea igjen!

⁷mutta sanoi sitten opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme takaisin Juudeaan."

⁸Disiplene sa til ham: Rabbi! nu nettop søkte jødene å stene dig, og du går atter dit?

⁸Opetuslapset vastustelivat: "Rabbi, oletko sinä taas menossa sinne? Vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut."

⁹Jesus svarte: Er det ikke tolv timer i en dag? Den som vandrer om dagen, støter sig ikke, fordi han ser denne verdens lys;

⁹Jeesus sanoi heille: "Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon.

¹⁰men den som vandrer om natten, han støter sig, fordi lyset ikke er i ham.

¹⁰Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee -- eihän hänessä itsessään ole valoa."

¹¹Dette talte han; og derefter sier han til dem: Lasarus, vår venn, er sovnet inn; men jeg går for å vekke ham.

¹¹Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet."

¹²Disiplene sa da til ham: Herre! er han sovnet inn, da blir han frisk igjen.

¹²Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee."

¹³Jesus hadde talt om hans død; men de tenkte at han talte om almindelig søvn.

¹³Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta.

¹⁴Da sa Jesus rent ut til dem: Lasarus er død,

¹⁴Siksi Jeesus sanoi suoraan: "Lasarus on kuollut.

¹⁵og for eders skyld er jeg glad over at jeg ikke var der, forat I skal tro; men la oss gå til ham!

¹⁵Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen."

¹⁶Tomas, det er tvilling, sa da til sine meddisipler: La oss gå med, forat vi kan dø sammen med ham!

¹⁶Silloin Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, sanoi toisille opetuslapsille: "Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä."

¹⁷Da nu Jesus kom, fant han at han allerede hadde ligget fire dager i graven.

¹⁷Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa.

¹⁸Men Betania lå nær ved Jerusalem, omkring femten stadier derfra,

¹⁸Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionmitan päässä,

¹⁹og mange av jødene var kommet til Marta og Maria for å trøste dem i sorgen over deres bror.

¹⁹ja monia juutalaisia oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa veljen kuoleman johdosta.

²⁰Da nu Marta fikk høre at Jesus kom, gikk hun ham i møte; men Maria satt hjemme i huset.

²⁰Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. Maria oli silloin sisällä talossa.

²¹Marta sa da til Jesus: Herre! hadde du vært her, da var min bror ikke død;

²¹Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.

²²men også nu vet jeg at alt det du beder Gud om, vil Gud gi dig.

²²Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät."

²³Jesus sier til henne: Din bror skal opstå.

²³Jeesus sanoi: "Veljesi nousee kuolleista."

²⁴Marta sier til ham: Jeg vet at han skal opstå i opstandelsen på den ytterste dag.

²⁴Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa."

²⁵Jesus sa til henne: Jeg er opstandelsen og livet; den som tror på mig, om han enn dør, skal han dog leve,

²⁵Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,

²⁶og hver den som lever og tror på mig, skal aldri i evighet dø. Tror du dette?

²⁶eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"

²⁷Hun sier til ham: Ja, Herre! jeg tror at du er Messias, Guds Sønn, han som skal komme til verden.

²⁷"Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan."

²⁸Og da hun hadde sagt dette, gikk hun bort og kalte i stillhet på sin søster Maria og sa: Mesteren er her og kaller på dig.

²⁸Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua."

²⁹Da hun hørte det, stod hun hastig op og gikk til ham;

²⁹Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.

³⁰men Jesus var ennu ikke kommet inn i byen, han var på det sted hvor Marta hadde møtt ham.

³⁰Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut.

³¹Da nu de jøder som var hos henne i huset og trøstet henne, så at Maria stod hastig op og gikk ut, fulgte de med henne; de tenkte at hun gikk bort til graven for å gråte der.

³¹Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.

³²Da nu Maria kom dit hvor Jesus var, og så ham, falt hun ned for hans føtter og sa til ham: Herre! hadde du vært her, da var min bror ikke død.

³²Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut."

³³Da nu Jesus så henne gråte, og så de jøder gråte som var kommet med henne, blev han oprørt i sin ånd og rystet og sa:

³³Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet,

³⁴Hvor har I lagt ham? De sa til ham: Herre, kom og se!

³⁴ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat.

³⁵Jesus gråt.

³⁵Jeesus itki.

³⁶Jødene sa da: Se hvor han elsket ham!

³⁶Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli."

³⁷Men nogen av dem sa: kunde ikke han som har åpnet den blindes øine, også ha gjort at denne ikke var død?

³⁷Mutta jotkut heistä sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?"

³⁸Jesus blev da atter oprørt i sin sjel, og kom til graven; det var en hule, og det lå en sten over den.

³⁸Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi.

³⁹Jesus sier: Ta stenen bort! Marta, den dødes søster, sier til ham: Herre! han stinker allerede, for han har ligget fire dager.

³⁹"Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää."

⁴⁰Jesus sier til henne: Sa jeg dig ikke at dersom du tror, skal du se Guds herlighet?

⁴⁰Jeesus vastasi: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?"

⁴¹De tok da stenen bort. Men Jesus løftet sine øine mot himmelen og sa: Fader! jeg takker dig fordi du har hørt mig.

⁴¹Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.

⁴²Jeg visste jo at du alltid hører mig, men for folkets skyld som står omkring, sa jeg det, forat de skal tro at du har utsendt mig.

⁴²Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."

⁴³Og da han hadde sagt dette, ropte han med høi røst: Lasarus, kom ut!

⁴³Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!"

⁴⁴Da kom den døde ut, bundet med liksvøp på føtter og hender, og om hans ansikt var bundet en svededuk. Jesus sier til dem: Løs ham og la ham gå!

⁴⁴Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."

⁴⁵Mange av jødene, som var kommet til Maria og hadde sett det han gjorde, trodde da på ham;

⁴⁵Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

⁴⁶men nogen av dem gikk avsted til fariseerne og sa dem hvad Jesus hadde gjort.

⁴⁶Mutta muutamat heistä menivät fariseusten puheille ja kertoivat, mitä Jeesus oli tehnyt.

⁴⁷Yppersteprestene og fariseerne kalte da rådet sammen til møte og sa: Hvad skal vi gjøre? for dette menneske gjør mange tegn.

⁴⁷Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja.

⁴⁸Lar vi ham holde ved således, da vil alle tro på ham, og romerne vil komme og ta både vårt sted og vårt folk.

⁴⁸Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme."

⁴⁹Men en av dem, Kaifas, som var yppersteprest det år, sa til dem:

⁴⁹Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: "Te ette ymmärrä yhtään mitään.

⁵⁰I forstår ingenting, heller ikke tenker I på at det er til gagn for eder at ett menneske dør for folket og ikke hele folket går til grunne.

⁵⁰Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?"

⁵¹Dette sa han ikke av sig selv, men da han var yppersteprest det år, spådde han at Jesus skulde dø for folket,

⁵¹Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta,

⁵²og ikke for folket alene, men for også å samle til ett de Guds barn som er spredt omkring.

⁵²eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.

⁵³Fra den dag av la de råd op om å slå ham ihjel.

⁵³Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.

⁵⁴Jesus gikk derfor ikke lenger åpenlyst omkring blandt jødene, men drog derfra til landet nær ved ørkenen, til en by som heter Efraim, og han blev der med sine disipler.

⁵⁴Sen tähden Jeesus ei enää liikkunut avoimesti Juudeassa vaan siirtyi lähelle autiomaata. Siellä, Efraim-nimisessä kaupungissa, hän sitten oleskeli opetuslapsineen.

⁵⁵Men jødenes påske var nær, og mange drog før påsken fra landet op til Jerusalem for å rense sig.

⁵⁵Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä, ja maaseudulta monet tulivat Jerusalemiin jo ennen pääsiäistä puhdistusmenoja varten.

⁵⁶De lette da efter Jesus, og talte sig imellem mens de stod i templet: Hvad tror I? kommer han slett ikke til høitiden?

⁵⁶He etsivät Jeesusta ja puhuivat temppelissä keskenään: "Mitä arvelette? Tuskinpa hän tulee juhlille."

⁵⁷Men yppersteprestene og fariseerne hadde påbudt at om nogen fikk vite hvor han var, skulde han melde det, så de kunde gripe ham.

⁵⁷Ylipapit ja fariseukset olivat antaneet määräyksen, että jos joku tiesi Jeesuksen olinpaikan, siitä oli ilmoitettava heille, jotta he voisivat pidättää Jeesuksen.