¹Kom i hu, Herre, det som har hendt oss, sku og se hvor vi blir hånet!

¹Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.

²Vår arv er gått over til fremmede, våre hus til utlendinger.

²Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.

³Vi er blitt farløse, har ingen far; våre mødre er som enker.

³Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.

⁴Vi må kjøpe det vann vi drikker, vår ved må vi betale.

⁴Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.

⁵Våre forfølgere er på nakken av oss; vi er trette, vi får ingen hvile.

⁵Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.

⁶Til Egypten har vi overgitt oss, og til Assyria, for å bli mettet med brød.

⁶Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.

⁷Våre fedre har syndet, de er ikke mere; vi bærer deres misgjerninger.

⁷Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.

⁸Træler hersker over oss; ingen river oss ut av deres hånd.

⁸Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

⁹Med fare for vårt liv henter vi vårt brød, truet av ørkenens sverd.

⁹Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.

¹⁰Vår hud brenner som en ovn av hungerens luer.

¹⁰Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.

¹¹Kvinner har de krenket i Sion, jomfruer i Judas byer.

¹¹Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.

¹²Fyrster har de hengt, de gamles åsyn har de ikke hedret.

¹²Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.

¹³Unge menn bar kvernen, og gutter segnet under vedbøren.

¹³Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.

¹⁴De gamle sitter ikke mere i porten, de unge menn ikke mere ved sin strengelek.

¹⁴Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.

¹⁵Med vårt hjertes glede er det forbi, vår dans er omskiftet til sorg.

¹⁵Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.

¹⁶Kronen er falt av vårt hode; ve oss, vi har syndet.

¹⁶Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!

¹⁷Derfor er vårt hjerte sykt, derfor er våre øine blitt dimme,

¹⁷Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.

¹⁸for Sions bergs skyld, som er øde; rever løper om på det.

¹⁸Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.

¹⁹Du, Herre, troner til evig tid, din trone blir fra slekt til slekt.

¹⁹Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

²⁰Hvorfor skulde du glemme oss evig, forlate oss for så lang en tid?

²⁰Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?

²¹Herre, før oss atter til dig, så vi kan komme tilbake! Forny våre dager, så de blir som i fordums tid!

²¹Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.

²²For skulde du rent ha forkastet oss? Skulde du være så storlig vred på oss?

²²Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!