¹På den tid fikk fjerdingsfyrsten Herodes høre ryktet om Jesus,

¹Noihin aikoihin neljännesruhtinas Herodes kuuli Jeesuksesta.

²og han sa til sine tjenere: Dette er døperen Johannes; han er opstanden fra de døde, og derfor er det disse krefter er virksomme i ham.

²Hän sanoi hovimiehilleen: "Se on Johannes Kastaja. Hän on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat."

³Herodes hadde grepet Johannes og bundet ham og kastet ham i fengsel for Herodias' skyld, som var hans bror Filips hustru.

³Herodes näet oli pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja heittänyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden,

⁴For Johannes hadde sagt til ham: Det er dig ikke tillatt å ha henne.

⁴sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää hänen kanssaan."

⁵Og han vilde gjerne slå ham ihjel, men fryktet for folket; for de holdt ham for en profet.

⁵Herodes olisi halunnut surmata Johanneksen mutta pelkäsi kansaa, joka piti Johannesta profeettana.

⁶Men da det var Herodes' fødselsdag, danset Herodias' datter for dem, og Herodes syntes om henne;

⁶Sitten Herodes vietti syntymäpäiviään ja Herodiaan tytär tanssi vieraille. Tyttö miellytti Herodesta niin,

⁷derfor lovte han med ed å gi henne hvad hun vilde be om.

⁷että tämä valalla vannoen lupasi antaa hänelle mitä hän vain pyytäisi.

⁸Men hun sa efter sin mors råd: Gi mig hit døperen Johannes' hode på et fat!

⁸Äitinsä yllytyksestä tyttö sanoi: "Anna minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pää."

⁹Og kongen blev ille til mote, men for sine eders og for gjestenes skyld bød han at det skulde gis henne,

⁹Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän käski täyttää pyynnön.

¹⁰og han sendte sine folk avsted og lot Johannes halshugge i fengslet.

¹⁰Hän lähetti vankilaan sanan ja käski mestata Johanneksen.

¹¹Og de kom med hans hode på et fat og gav det til piken, og hun bar det til sin mor.

¹¹Tämän pää tuotiin vadilla ja annettiin tytölle, ja tyttö vei sen äidilleen.

¹²Og hans disipler kom til og tok hans legeme og begravde det; og de gikk og fortalte det til Jesus.

¹²Johanneksen opetuslapset tulivat sitten hakemaan ruumiin ja hautasivat sen. Sen jälkeen he menivät kertomaan Jeesukselle, mitä oli tapahtunut.

¹³Da Jesus hørte det, drog han derfra i en båt avsides til et øde sted, og da folket fikk høre det, fulgte de efter ham til fots fra byene.

¹³Kuultuaan tästä Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta tieto levisi, ja kaupungeista lähti paljon väkeä maitse hänen peräänsä.

¹⁴Og da han gikk i land, så han meget folk, og han ynkedes inderlig over dem og helbredet deres syke.

¹⁴Kun hän veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat.

¹⁵Men da det var blitt aften, gikk hans disipler til ham og sa: Stedet er øde, og det er alt sent på dagen; la derfor folket fare, så det kan gå bort i byene og kjøpe sig mat!

¹⁵Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa."

¹⁶Men Jesus sa til dem: De har ikke nødig å gå bort; gi I dem å ete!

¹⁶Mutta Jeesus sanoi: "Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää."

¹⁷De sa til ham: Vi har ikke mere her enn fem brød og to fisker.

¹⁷"Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa", he vastasivat.

¹⁸Men han sa: Hent dem hit til mig!

¹⁸"Tuokaa ne tänne minulle", sanoi Jeesus.

¹⁹Og han bød at folket skulde sette sig ned i gresset, tok de fem brød og de to fisker, så op mot himmelen og velsignet dem; og han brøt brødene og gav dem til disiplene, og disiplene gav dem til folket.

¹⁹Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle.

²⁰Og de åt alle og blev mette; og de tok op det som blev tilovers av stykkene, tolv kurver fulle.

²⁰Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista.

²¹Men de som hadde ett, var omkring fem tusen menn foruten kvinner og barn.

²¹Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

²²Og straks nødde han sine disipler til å gå i båten og sette over til hin side før ham, inntil han hadde latt folket fare.

²²Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois.

²³Og da han hadde latt folket fare, gikk han avsides op i fjellet for å bede; og da det var blitt aften, var han der alene.

²³Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin.

²⁴Men båten var alt midt ute på sjøen og arbeidet hårdt mot bølgene, for vinden var imot.

²⁴Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.

²⁵Men i den fjerde nattevakt kom han til dem, vandrende på sjøen.

²⁵Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin.

²⁶Og da disiplene så ham vandre på sjøen, blev de forferdet og sa: Det er et spøkelse, og de skrek av redsel.

²⁶Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen.

²⁷Men Jesus talte straks til dem og sa: Vær frimodige; det er mig, frykt ikke!

²⁷Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."

²⁸Da svarte Peter ham og sa: Herre! er det dig, da byd mig komme til dig på vannet!

²⁸Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin."

²⁹Han sa: Kom! Og Peter steg ut av båten og gikk bortover vannet for å komme til Jesus.

²⁹"Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo.

³⁰Men da han så det hårde vær, blev han redd og begynte å synke; da ropte han: Herre, frels mig!

³⁰Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi.

³¹Og Jesus rakte straks hånden ut og tok fatt i ham og sa til ham: Du lite troende! hvorfor tvilte du?

³¹Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?"

³²Og da de steg i båten, la vinden sig.

³²Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi.

³³Men de som var i båten, kom og falt ned for ham og sa: Sannelig, du er Guds Sønn!

³³Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: "Sinä olet todella Jumalan Poika."

³⁴Og da de var faret over, kom de til Gennesarets land.

³⁴Päästyään järven yli he nousivat maihin Gennesaretissa.

³⁵Og da folket på dette sted kjente ham igjen, sendte de bud i hele landet deromkring, og de førte til ham alle dem som hadde ondt,

³⁵Kun seudun ihmiset huomasivat, kuka oli tullut, he lähettivät sanan joka puolelle, ja niin kaikki sairaat tuotiin Jeesuksen luo.

³⁶og bad ham at de bare måtte få røre ved det ytterste av hans klædebon; og alle de som rørte ved det, blev helbredet.

³⁶He pyysivät saada edes koskettaa hänen viittansa tupsua, ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat.