¹Da kom fariseere og skriftlærde fra Jerusalem til Jesus og sa: Mark.

¹Silloin Jeesuksen luo tuli Jerusalemista fariseuksia ja lainopettajia.

²Hvorfor bryter dine disipler de gamles vedtekt? de vasker jo ikke sine hender når de holder måltid.

²"Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat isien perinnäissääntöjä?" he kysyivät. "Hehän eivät pese käsiään, kun rupeavat syömään."

³Men han svarte og sa til dem: Og I, hvorfor bryter I Guds bud for eders vedtekts skyld?

³Jeesus vastasi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyä perinnäissäännöillänne?

⁴For Gud har gitt det bud: Hedre din far og din mor; og: Den som banner far eller mor, skal visselig dø;

⁴Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla'.

⁵men I sier: Den som sier til far eller mor: Det du skulde hatt til hjelp av mig, det gir jeg til templet - han skylder ikke å hedre sin far eller sin mor.

⁵Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Sen, mitä sinun piti minulta saada, olen luvannut uhrilahjaksi',

⁶Og I har gjort Guds lov til intet for eders vedtekts skyld.

⁶hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiänsä. Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan.

⁷I hyklere! rett spådde Esaias om eder da han sa:

⁷Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:

⁸Dette folk ærer mig med lebene; men deres hjerte er langt borte fra mig;

⁸-- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.

⁹men de dyrker mig forgjeves, idet de lærer lærdommer som er menneskebud.

⁹Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."

¹⁰Og han kalte folket til sig og sa til dem: Hør dette og forstå det:

¹⁰Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.

¹¹Ikke det som kommer inn i munnen, gjør mennesket urent; men det som går ut av munnen, det gjør mennesket urent.

¹¹Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos."

¹²Da gikk hans disipler til ham og sa: Vet du at fariseerne tok anstøt ved å høre dette ord?

¹²Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tiedätkö, että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin?"

¹³Men han svarte og sa: Enhver plante som min himmelske Fader ikke har plantet, skal rykkes op med rot.

¹³Hän vastasi: "Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois.

¹⁴La dem fare! de er blinde veiledere for blinde; men når en blind leder en blind, faller de begge i grøften.

¹⁴Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan."

¹⁵Da svarte Peter og sa til ham: Tyd denne lignelse for oss!

¹⁵Pietari sanoi hänelle: "Puhuit vertauskuvin. Selitä meille, mitä tarkoitit."

¹⁶Men han sa: Er også I ennu uforstandige?

¹⁶Jeesus vastasi: "Oletteko tekin yhä noin ymmärtämättömiä?

¹⁷Skjønner I ikke at alt det som kommer inn i munnen, går i buken og kastes ut den naturlige vei?

¹⁷Ettekö käsitä, että se, mikä menee suusta sisään, jatkaa kulkuaan vatsaan, ja sitten se ulostetaan.

¹⁸Men det som går ut av munnen, det kommer fra hjertet, og dette er det som gjør mennesket urent.

¹⁸Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

¹⁹For fra hjertet kommer onde tanker: mord, hor, utukt, tyveri, falskt vidnesbyrd, bespottelse.

¹⁹Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.

²⁰Dette er det som gjør mennesket urent; men å ete med uvaskede hender gjør ikke mennesket urent.

²⁰Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin."

²¹Og Jesus gikk bort derfra, og trakk sig tilbake til landet ved Tyrus og Sidon.

²¹Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle.

²²Og se, en kananeisk kvinne kom fra de landemerker og ropte: Herre, du Davids sønn! miskunn dig over mig! min datter plages ille av en ond ånd.

²²Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni."

²³Men han svarte henne ikke et ord. Da gikk hans disipler til ham og bad ham og sa: Skill dig av med henne! for hun roper efter oss.

²³Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa."

²⁴Men han svarte og sa: Jeg er ikke utsendt til andre enn de fortapte får av Israels hus.

²⁴Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten."

²⁵Men hun kom og falt ned for ham og sa: Herre, hjelp mig!

²⁵Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!"

²⁶Men han svarte og sa: Det er ikke rett å ta brødet fra barna og kaste det for de små hunder.

²⁶Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille."

²⁷Men hun sa: Det er sant, Herre! for de små hunder eter jo av de smuler som faller fra deres herrers bord.

²⁷"Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia."

²⁸Da svarte Jesus og sa til henne: Kvinne! din tro er stor; dig skje som du vil! Og hennes datter blev helbredet fra samme stund.

²⁸Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve.

²⁹Og Jesus gikk bort derfra og kom til den Galileiske Sjø, og han gikk op i fjellet og satte sig der.

²⁹Jeesus lähti sieltä, ja kuljettuaan Galileanjärven rantaa hän nousi vuorelle. Kun hän istui siellä,

³⁰Og meget folk kom til ham, og de hadde med sig halte, blinde, stumme, vanføre og mange andre; og de la dem for hans føtter, og han helbredet dem,

³⁰hänen luokseen tuli paljon kansaa mukanaan rampoja, sokeita, raajarikkoja, mykkiä ja monia muita. Heidät asetettiin hänen eteensä, ja hän paransi heidät.

³¹så at folket undret sig da de så stumme tale, vanføre helbredes, halte gå og blinde se; og de priste Israels Gud.

³¹Ihmiset hämmästyivät nähdessään, kuinka mykät puhuivat, raajarikot tervehtyivät, rammat kävelivät ja sokeat näkivät, ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

³²Men Jesus kalte sine disipler til sig og sa: Jeg ynkes inderlig over folket; for de har alt vært hos mig i tre dager, og de har ikke noget å ete; og la dem fare fastende fra mig vil jeg ikke, forat de ikke skal vansmekte på veien.

³²Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: "Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. En tahdo lähettää heitä pois nälkäisinä, etteivät he uupuisi matkalla."

³³Og hans disipler sa til ham: Hvorfra skal vi her i ørkenen få brød nok til å mette så meget folk?

³³Opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me täällä asumattomalla seudulla saamme niin paljon leipää, että pystymme ruokkimaan tällaisen väkijoukon?"

³⁴Og Jesus sa til dem: Hvor mange brød har I? De sa: Syv, og nogen få småfisker.

³⁴"Montako leipää teillä on?" Jeesus kysyi. "Seitsemän", he vastasivat, "ja jokunen pieni kala."

³⁵Da bød han folket sette sig ned på jorden,

³⁵Jeesus käski väen asettua istumaan.

³⁶og han tok de syv brød og fiskene, takket og brøt dem og gav dem til disiplene, og disiplene til folket.

³⁶Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille.

³⁷Og de åt alle sammen og blev mette; og de tok op det som blev tilovers av stykkene, syv kurver fulle.

³⁷Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän täyttä korillista.

³⁸Men de som hadde ett, var fire tusen menn foruten kvinner og barn.

³⁸Syömässä oli neljätuhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

³⁹Og da han hadde latt folket fare, gikk han i båten og kom til landet ved Magadan.

³⁹Sitten Jeesus lähetti väkijoukon pois, astui veneeseen ja tuli Magadanin seudulle.