¹Ve blodstaden, helt igjennem full av løgn og vold! Aldri holder den op å røve.

¹Voi kaupunkia, veritekojen tahraamaa, täynnä pelkkää petosta, ryöstösaalista, sammumatonta raatelun kiihkoa!

²Smellende svepe og durende hjul og jagende hest og hoppende vogn,

²Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset kiitävät, vaunut hyppivät.

³fremstormende rytter og luende sverd og lynende spyd og drepte i mengde og dynger av lik! Det er ingen ende på døde kropper, en snubler over deres døde kropper,

³Ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. Kaikkialla kaatuneita, kasoittain kuolleita, ruumiita loputtomiin, niihin kompastellaan.

⁴til gjengjeld for den mangfoldige utukt som hun drev, hun den fagre og trollkyndige skjøge, som solgte folkeslag ved sin utukt og hele slekter ved sine trolldomskunster.

⁴Kaikki tämä porton hillittömän haureuden tähden. Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho, joka haureudessaan teki kansat orjikseen, velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa.

⁵Se, jeg kommer over dig, sier Herren, hærskarenes Gud, og jeg vil dra din kjortelfald op over ditt ansikt, og jeg vil la folkeslag se din blusel og riker din skam,

⁵-- Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot. Minä nostan hameesi liepeet kasvojesi yli ja paljastan kansoille alastomuutesi, valtakunnille häpeäsi.

⁶og jeg vil kaste skarn på dig og føre vanære over dig og gjøre dig til et skuespill.

⁶Lokaa minä viskaan päällesi, häpäisen sinut, sinusta tulee varoittava esimerkki.

⁷Og det skal skje at hver den som ser dig, skal fly bort fra dig og si: Ødelagt er Ninive! Hvem vil ha medynk med det? Hvor skal jeg søke efter trøstere for dig?

⁷Kaikki, jotka sinut näkevät, kääntyvät pois ja sanovat: "Ninive on hävitetty, mutta kukapa sitä surkuttelisi!" Mistä minäkään löydän sinulle lohduttajia?

⁸Mon du er bedre enn No-Amon*, som tronte mellem Nilens strømmer med vann rundt omkring sig, som hadde hav til vern og hav til mur? / {* Teben i Egypten.}

⁸Oletko sinä muka parempi kuin Theba, joka sijaitsi Niilin rannalla vesien ympäröimänä? Virta oli sen varustuksena, vesi sen muurina.

⁹Etiopere i mengde og egyptere uten tall, puteere og libyere var dets hjelp.

⁹Nubia ja Egypti antoivat kaupungille sen suunnattoman mahdin. Put ja Libya olivat sen tukena.

¹⁰Også det måtte gå i landflyktighet som fange, også dets små barn blev knust på alle gatehjørner, og om dets ærede menn blev det kastet lodd, og alle dets stormenn blev bundet med lenker.

¹⁰Mutta sekin vietiin pois, sekin joutui vankeuteen. Sen lapset lyötiin murskaksi katujen kulmissa. Sen ylhäisistä heitettiin arpaa, sen päämiehet pantiin kahleisiin.

¹¹Også du skal bli drukken og sanseløs; også du skal søke et vern imot fienden.

¹¹Myös sinä juot vihan maljan, juovut ja järkesi sumenee. Myös sinä etsit turvapaikkaa, kun vihollisesi uhkaavat.

¹²Alle dine festninger er som fikentrær med tidlig moden frukt; rystes de, så faller fikenene i munnen på den som vil ete dem.

¹²Linnoituksesi ovat kuin viikunapuut, joissa varhaisviikunat kypsyvät. Jos puuta ravistetaan, hedelmät putoavat sen suuhun, joka tahtoo syödä.

¹³Se, det krigsfolk du har hos dig, er som kvinnfolk; ditt lands porter står vidt åpne for dine fiender; ilden har fortært dine bommer.

¹³Katso: sotaväkesi on kuin lauma naisia. Maasi portit ovat selkoselällään, avoinna vihollisillesi, tuli on tuhonnut salpasi.

¹⁴Øs vann til å ha mens du er kringsatt, gjør dine festninger sterke, gå ut i dyndet og stamp i leret, sett teglovnene i stand!

¹⁴Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista linnoituksiasi. Astu alas liejuun, polje savea, tartu tiilimuottiin.

¹⁵Der skal ilden fortære dig, sverdet utrydde dig, fortære dig som slikkerne*; du kan gjerne være så tallrik som slikkerne, så tallrik som gresshoppene! / {* JOE 1, 4.}

¹⁵Silti tuli ahmii sinut ja miekka hävittää. Vaikka lisääntyisit kuin heinäsirkat, vaikka tulisit lukuisaksi kuin sirkkaparvet, miekka nielee sinut ahnehtien kuin heinäsirkan toukat.

¹⁶Dine kremmere er flere enn himmelens stjerner; slikkerne bredte ut sine vinger og fløi bort.

¹⁶Vaikka kauppiaitasi olisi enemmän kuin tähtiä taivaalla, he katoavat hetkessä niin kuin äsken kuoriutuneet heinäsirkat, jotka äkkiä ovat lentäneet tiehensä.

¹⁷Dine fyrster er som gresshopper, og dine høvdinger ligner en gresshoppesverm som slår sig ned på murene på en kold dag; solen går op, og de flyver bort, og ingen vet hvor det blir av dem.

¹⁷Sinun virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat, sinun kirjurisi kuin sirkkaparvi, joka asettuu muurille kylmänä päivänä. Auringon noustessa parvi häviää, eikä kukaan tiedä, missä sirkat ovat.

¹⁸Dine hyrder slumrer, Assurs konge! Dine gjæve menn ligger i ro; ditt folk er spredt på fjellene, og det er ingen som samler det.

¹⁸Sinun paimenesi ovat vaipuneet uneen, sinä Assyrian kuningas, ylhäisesi nukkuvat. Kansasi on hajallaan vuorilla, kukaan ei kokoa sitä.

¹⁹Det er ingen lindring for din skade, ulægelig er ditt sår. Alle som hører tidenden om dig, klapper i hendene over dig; for hvem gikk ikke din ondskap uavlatelig ut over?

¹⁹Tuhosi on peruuttamaton, vammasi parantumaton. Kun kansat kuulevat, kuinka sinun on käynyt, kaikki lyövät ilosta käsiään yhteen. Ketä ei olisi kohdannut sinun ainainen pahuutesi?