¹Rubens barn og Gads barn hadde en mengde fe, en svær mengde; og da de så at Jasers land og Gileads land var vel skikket for feavl,

¹Ruubenin ja Gadin heimoilla oli hyvin suuret karjalaumat. Havaittuaan, että Jaeserin ja Gileadin seudut sopivat hyvin laidunmaaksi,

²kom de - både Gads barn og Rubens barn - og sa til Moses og Eleasar, presten, og menighetens høvdinger:

²näiden heimojen miehet menivät Mooseksen, pappi Eleasarin ja kansan johtomiesten puheille ja sanoivat:

³Atarot og Dibon og Jaser og Nimra og Hesbon og El'ale og Sebam og Nebo og Beon,

³"Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,

⁴det land som Herren har latt Israels menighet vinne med sverdet, er et land som er vel skikket for feavl, og dine tjenere har meget fe.

⁴nämä tienoot, jotka Herra on valloittanut Israelin kansalle, ovat hyvää laidunmaata, ja meillä, sinun palvelijoillasi, on paljon karjaa."

⁵Og de sa: Dersom vi har funnet nåde for dine øine, så la dine tjenere få dette land til eiendom, la oss slippe å dra over Jordan!

⁵He sanoivat vielä: "Jos tahdot osoittaa suopeuttasi, niin anna nuo maat meidän omiksemme. Älä vie meitä Jordanin toiselle puolelle."

⁶Da sa Moses til Gads barn og Rubens barn: Skal eders brødre dra i krigen, og I bli her?

⁶Mutta Mooses sanoi Gadin ja Ruubenin miehille: "Pitäisikö teidän saada asettua tänne asumaan kaikessa rauhassa, kun toiset israelilaiset lähtevät sotaan?

⁷Hvorfor vil I vende Israels barns hu bort, så de ikke vil dra over til det land Herren hat gitt dem?

⁷Vai aiotteko viedä muilta halun jatkaa matkaa siihen maahan, jonka Herra on Israelille luvannut?

⁸Det samme gjorde eders fedre da jeg sendte dem fra Kades-Barnea for å se på landet;

⁸Samalla tavoin tekivät myös teidän isänne, kun olin lähettänyt heidät Kades-Barneasta katsomaan sitä maata.

⁹da de hadde draget op til Eskoldalen og hadde sett på landet, vendte de Israels barns hu bort, så de ikke vilde gå inn i det land Herren hadde gitt dem.

⁹Käytyään Eskolinlaaksossa ja tutkittuaan maata he veivät israelilaisilta halun päästä siihen maahan, jonka Herra oli heille luvannut.

¹⁰Den dag optendtes Herrens vrede, og han svor og sa:

¹⁰Silloin syttyi Herran viha ja hän vannoi:

¹¹Ingen av de menn som drog op fra Egypten, fra tyveårsalderen og opover, skal få se det land som jeg har tilsvoret Abraham, Isak og Jakob; for de har ikke fulgt mig som de skulde -

¹¹'Koska miehet, jotka lähtivät Egyptistä, kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, eivät uskollisesti seuranneet minua, he eivät saa nähdä sitä maata, josta valallani annoin lupauksen Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

¹²ingen uten Kaleb, Jefunnes sønn, kenisitten, og Josva, Nuns sønn; for de har trolig fulgt Herren.

¹²Sen näkevät vain kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nunin poika, jotka ovat uskollisesti noudattaneet Herran tahtoa.'

¹³Så optendtes Herrens vrede mot Israel, og han lot dem vanke om i ørkenen i firti år, til hele den slekt var utdød som hadde gjort det som var ondt i Herrens øine.

¹³Herran viha syttyi silloin Israelia vastaan, ja hän antoi israelilaisten harhailla autiomaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes koko se sukupolvi, joka oli rikkonut Herran tahtoa vastaan, oli kuollut.

¹⁴Og nu treder I i eders fedres spor, en yngel av syndige menn, for ennu mere å øke Herrens brennende vrede mot Israel;

¹⁴Nyt te syntisten sikiöt astutte isienne jälkiä ja saatte näin Herran vihan kääntymään vieläkin kiivaammin Israelia vastaan!

¹⁵for vender I eder bort, så I ikke vil følge ham, da vil han la Israel bli ennu lenger i ørkenen, og I vil føre ulykke over hele dette folk.

¹⁵Jos te nyt kieltäydytte seuraamasta Herraa, hän jättää Israelin vielä pitemmäksi ajaksi autiomaahan, ja silloin te olette saattaneet tämän kansan tuhoon."

¹⁶Da gikk de frem til ham og sa: Vi vil bare bygge hegn her for vårt fe og byer for våre kvinner og barn,

¹⁶He astuivat lähemmäksi Moosesta ja sanoivat: "Me tahdomme vain rakentaa tänne aitauksia lammas- ja vuohilaumojamme varten ja kaupunkeja vanhustemme, vaimojemme ja lastemme turvaksi.

¹⁷men selv vil vi skyndsomt væbne oss og dra frem foran Israels barn, til vi har ført dem dit de skal; men våre kvinner og barn skal bli i de faste byer, så de kan være trygge for landets innbyggere.

¹⁷Me itse varustaudumme ja riennämme taistelemaan israelilaisten etunenässä, kunnes olemme saattaneet muut asuinsijoilleen, mutta naisemme ja lapsemme voivat sillä aikaa asua linnoitetuissa kaupungeissa turvassa tämän maan asukkailta.

¹⁸Vi vil ikke vende tilbake til våre hus før Israels barn har fått hver sin arv;

¹⁸Palaamme kotiin vasta sitten, kun jokainen israelilainen on saanut oman perintömaansa.

¹⁹for vi vil ikke ta arv med dem på den andre side av Jordan og lenger borte når vi har fått vår arv på denne side, østenfor Jordan.

¹⁹Emme enää vaadi muiden rinnalla osuutta Jordanin takaisista maista, jos saamme itsellemme osuuden täältä Jordanin itäpuolelta."

²⁰Da sa Moses til dem: Dersom I gjør dette, så I væbner eder for Herrens åsyn til krigen,

²⁰Mooses sanoi heille: "Jos teette niin kuin nyt lupaatte, jos siis varustaudutte Herran sotaan

²¹og alle eders væbnede menn drar over Jordan for Herrens åsyn, til han har drevet sine fiender bort fra sine øine,

²¹ja jos jokainen asekelpoinen mies teidän joukostanne lähtee Jordanin tuolle puolen ja taistelee, kunnes viholliset on tuhottu,

²²og I ikke vender tilbake før landet er undertvunget for Herrens åsyn, så skal I være uten skyld både for Herren og for Israel, og I skal ha landet her til eiendom for Herrens åsyn.

²²eikä kukaan teistä palaa, ennen kuin maa on voitettu Herran omaksi, silloin te olette täyttäneet velvollisuutenne Herraa ja Israelia kohtaan, ja Herra antaa nämä seudut teille.

²³Men dersom I ikke gjør så, da synder I mot Herren, og I skal vite at eders synd skal finne eder.

²³Mutta jos ette tee niin, te teette syntiä Herraa vastaan, ja muistakaa, että silloin joudutte kantamaan syntienne seuraukset.

²⁴Bygg eder da byer for eders kvinner og barn og hegn for eders småfe, og gjør som I har lovt!

²⁴Rakentakaa siis kaupunkeja naistenne ja lastenne turvaksi ja aitauksia lampaitanne ja vuohianne varten, mutta pitäkää myös, minkä lupasitte."

²⁵Da sa Gads barn og Rubens barn til Moses: Dine tjenere skal gjøre som min herre har befalt;

²⁵Gadin ja Ruubenin miehet sanoivat Moosekselle: "Me, sinun palvelijasi, teemme, niin kuin sinä käsket.

²⁶våre barn, våre hustruer, vårt fe og alle våre kløvdyr skal bli her i Gileads byer;

²⁶Vanhuksemme, vaimomme ja lapsemme sekä lampaamme, vuohemme ja muut eläimemme saavat jäädä tänne Gileadin kaupunkeihin,

²⁷men dine tjenere, så mange av oss som er væbnet til strid, vil dra over Jordan for Herrens åsyn og være med i krigen, således som min herre sier.

²⁷mutta kaikki taistelukelpoiset miehemme lähtevät Herran sotaan joen tuolle puolen, niin kuin sinä käskit."

²⁸Og Moses gav befaling om dem til Eleasar, presten, og Josva, Nuns sønn, og overhodene for familiene i Israels barns stammer.

²⁸Silloin Mooses antoi heitä koskevan määräyksen pappi Eleasarille ja Joosualle, Nunin pojalle, sekä Israelin heimojen ja sukukuntien päämiehille.

²⁹Og Moses sa til dem: Dersom Gads barn og Rubens barn, så mange av dem som er væbnet, drar med eder over Jordan til krigen for Herrens åsyn, og I legger landet under eder, da skal I gi dem Gileads land til eiendom;

²⁹Hän sanoi: "Jos Gadin ja Ruubenin heimojen kaikki taistelukelpoiset miehet lähtevät teidän kanssanne Jordanin toiselle puolelle Herran sotaan ja te otatte haltuunne tuon maan, niin antakaa Gileadin maa heidän omakseen.

³⁰men dersom de ikke drar væbnet over med eder, da skal de få sin eiendom i Kana'ans land, sammen med eder andre.

³⁰Mutta jos he eivät lähde sotaan Kanaaninmaahan, joen länsipuolelle teidän avuksenne, heidän on tyydyttävä siihen osaan, joka heille sieltä annetaan."

³¹Og Gads barn og Rubens barn svarte og sa: Det som Herren har sagt til dine tjenere, det vil vi gjøre;

³¹Gadin ja Ruubenin miehet vastasivat tähän: "Me teemme, niin kuin Herra on käskenyt.

³²Vi vil dra væbnet over til Kana'ans land for Herrens åsyn, men vår arve-eiendom skal være på denne side av Jordan.

³²Me lähdemme Herran sotaan Kanaaninmaahan ja saamme näin itsellemme perintöosuuden Jordanin tältä puolen."

³³Så lot Moses Gads barn og Rubens barn og halvdelen av Manasses, Josefs sønns stamme få de riker som Sihon, amorittenes konge, og Og, kongen i Basan, hadde eid, hele landet med byer og omliggende marker, alle byene i landet rundt omkring.

³³Sitten Mooses antoi Gadin ja Ruubenin heimoille sekä Manassen heimon toiselle puoliskolle amorilaisten kuninkaan Sihonin sekä Basanin kuninkaan Ogin valtakunnat kaupunkeineen ja niitä ympäröivine maa- alueineen.

³⁴Og Gads barn bygget op igjen Dibon og Atarot og Aroer

³⁴Gadin heimo rakensi uudelleen Dibonin, Atarotin, Aroerin,

³⁵og Atrot-Sofan og Jaser og Jogbeha

³⁵Atrot-Sofanin, Jaeserin, Jogbehan,

³⁶og Bet-Nimra og Bet-Haran, faste byer og hegn for feet.

³⁶Bet-Nimran ja Bet-Haranin kaupungit ja niiden muurit sekä aitauksia lampaita ja vuohia varten.

³⁷Og Rubens barn bygget op igjen Hesbon og El'ale og Kirjata'im

³⁷Ruubenin heimo rakensi uudelleen Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,

³⁸og Nebo og Ba'al-Meon, hvis navn blev forandret, og Sibma; og de gav de byer som de bygget op igjen, deres navn.

³⁸Nebon ja Baal-Meonin -- näillä oli myös toiset nimet -- sekä Sibman. Tässä mainitut nimet annettiin uudelleen rakennetuille kaupungeille.

³⁹Og Makirs, Manasses sønns barn drog til Gilead og inntok det og drev amorittene, som bodde der, bort.

³⁹Manassen pojan Makirin jälkeläiset lähtivät Gileadiin, valloittivat sen ja tuhosivat siellä asuvat amorilaiset.

⁴⁰Og Moses gav Makir*, Manasses sønn, Gilead, og han bodde der. / {* nemlig hans efterkommere.}

⁴⁰Mooses antoi Manassen pojan Makirin suvulle Gileadin, ja tämä suku asettui sinne asumaan.

⁴¹Og Ja'ir, Manasses sønn, drog avsted og inntok deres* landsbyer; og han kalte dem Ja'irs byer. / {* amorittenes.}

⁴¹Myös Manassen heimoon kuuluva Jair lähti liikkeelle, valloitti Gileadissa olevat leirikylät ja nimesi ne Jairin leirikyliksi.

⁴²Og Nobah drog avsted og inntok Kenat med tilhørende småbyer; og han kalte det Nobah efter sitt eget navn.

⁴²Myös Nobah lähti samoille seuduille, valloitti Kenatin ja sitä ympäröivät kylät ja antoi alueelle nimeksi Nobah oman nimensä mukaan.