1Til sangmesteren; av David; en salme. Min lovsangs Gud, ti ikke!
1Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
2For ugudelighets munn og falskhets munn har de oplatt imot mig, de har talt med mig med løgnens tunge.
2Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
3Og med hatets ord har de omgitt mig og stridt imot mig uten årsak.
3Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
4Til lønn for min kjærlighet stod de mig imot, enda jeg er bare bønn.
4He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
5Og de la ondt på mig til lønn for godt og hat til lønn for min kjærlighet.
5He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
6Sett en ugudelig over ham, og la en anklager stå ved hans høire hånd!
6Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
7Når han dømmes, da la ham gå ut som skyldig, og la hans bønn bli til synd!
7Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
8La hans dager bli få, la en annen få hans embede!
8Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
9La hans barn bli farløse og hans hustru enke,
9Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
10og la hans barn flakke omkring og tigge, og la dem gå som tiggere fra sine ødelagte hjem!
10Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
11La ågerkaren kaste garn ut efter alt det han har, og fremmede røve frukten av hans arbeid!
11Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
12La ham ikke finne nogen som bevarer miskunnhet imot ham og la ingen forbarme sig over hans farløse barn!
12Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
13La hans fremtid bli avskåret, deres navn bli utslettet i det annet ættledd!
13Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
14Hans fedres misgjerning bli ihukommet hos Herren, og hans mors synd bli ikke utslettet!
14Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
15De være alltid for Herrens øine, og han utrydde deres minne av jorden,
15pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
16fordi han ikke kom i hu å gjøre barmhjertighet, men forfulgte en mann som var fattig og elendig og bedrøvet i hjertet, og vilde drepe ham.
16Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
17Han elsket forbannelse, og den kom over ham; han hadde ikke lyst til velsignelse, og den blev langt borte fra ham;
17Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!
18han klædde sig i forbannelse som sin klædning, og den trengte som vann inn i hans liv og som olje i hans ben.
18Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
19La den være ham som et klædebon som han dekker sig med, og som et belte som han alltid omgjorder sig med!
19Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
20Dette være mine motstanderes lønn fra Herren, og deres som taler ondt imot min sjel!
20Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
21Og du, Herre, Herre, gjør vel imot mig for ditt navns skyld! Fordi din miskunnhet er god, så redde du mig!
21Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
22For jeg er elendig og fattig, og mitt hjerte er gjennemboret i mitt indre.
22Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
23Som en skygge, når den heller, farer jeg avsted; jeg blir jaget bort som en gresshoppe.
23Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
24Mine knær vakler av faste, og mitt kjød svinner og er uten fedme.
24Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
25Og jeg er blitt til spott for dem; de ser mig og ryster på hodet.
25Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
26Hjelp mig, Herre min Gud, frels mig efter din miskunnhet,
26Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
27så de må kjenne at dette er din hånd, at du, Herre, har gjort det!
27Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
28De forbanner, men du velsigner; de reiser sig og blir til skamme, men din tjener gleder sig.
28Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
29Mine motstandere skal klæ sig i vanære og svøpe sig i sin skam som i en kappe.
29Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
30Jeg vil storlig prise Herren med min munn, og midt iblandt mange vil jeg love ham;
30Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
31for han står ved den fattiges høire hånd for å frelse ham fra dem som dømmer hans sjel.
31Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.