¹Jeg elsker Herren, for han hører min røst, mine inderlige bønner.

¹Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.

²For han har bøiet sitt øre til mig, og alle mine dager vil jeg påkalle ham.

²Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee.

³Dødens rep hadde omspent mig, og dødsrikets angster hadde funnet mig; nød og sorg fant jeg.

³Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe.

⁴Men jeg påkalte Herrens navn: Akk Herre, frels min sjel!

⁴Silloin minä huusin Herran nimeä: "Herra! Pelasta minut!"

⁵Herren er nådig og rettferdig, og vår Gud er barmhjertig.

⁵Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.

⁶Herren verner de enfoldige; jeg var elendig, og han frelste mig.

⁶Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.

⁷Kom igjen, min sjel, til din ro! For Herren har gjort vel imot dig.

⁷Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.

⁸For du fridde min sjel fra døden, mitt øie fra gråt, min fot fra fall.

⁸Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.

⁹Jeg skal vandre for Herrens åsyn i de levendes land.

⁹Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.

¹⁰Jeg trodde, for jeg talte; jeg var såre plaget.

¹⁰Minä uskon, ja siksi puhun. Olin tuhon partaalla.

¹¹Jeg sa i min angst: Hvert menneske er en løgner.

¹¹Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista.

¹²Hvormed skal jeg gjengjelde Herren alle hans velgjerninger imot mig?

¹²Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?

¹³Jeg vil løfte frelsens beger og påkalle Herrens navn.

¹³Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani.

¹⁴Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine.

¹⁴Minkä olen hänelle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden.

¹⁵Kostelig i Herrens øine er hans frommes død.

¹⁵Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki.

¹⁶Akk Herre! Jeg er jo din tjener, jeg er din tjener, din tjenerinnes sønn; du har løst mine bånd.

¹⁶Herra, kuule minua, palvelijaasi! Olen palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. Sinä olet katkaissut kahleeni.

¹⁷Dig vil jeg ofre takkoffer, og Herrens navn vil jeg påkalle.

¹⁷Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin ja ylistän sinun nimeäsi.

¹⁸Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine,

¹⁸Minkä olen Herralle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden

¹⁹i forgårdene til Herrens hus, midt i dig, Jerusalem. Halleluja!

¹⁹Herran temppelin esipihalla, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!