¹En sang ved festreisene. Meget har de trengt mig fra min ungdom av - så sie Israel -

¹Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti -- näin sanokoon Israel --

²meget har de trengt mig fra min ungdom av; men de har ikke fått overhånd over mig.

²kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu.

³Min rygg har plogmenn pløid, de har gjort sine furer lange.

³Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.

⁴Herren er rettferdig, han har avhugget de ugudeliges rep.

⁴Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.

⁵De skal bli til skamme og vike tilbake alle de som hater Sion,

⁵Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia.

⁶de skal bli som gress på takene, som er visnet før det blir rykket op:

⁶He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään --

⁷Høstmannen fyller ikke sin hånd, ei heller den som binder kornbånd, sitt fang.

⁷siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään,

⁸Og de som går forbi, sier ikke: Herrens velsignelse være over eder, vi velsigner eder i Herrens navn!

⁸eivätkä ohikulkijat sano: "Siunatkoon teitä Herra." Me siunaamme teidät Herran nimessä.