1Til sangmesteren; av David; en salme. Herre, du ransaker mig og kjenner mig.
1Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
2Enten jeg sitter, eller jeg står op, da vet du det; du forstår min tanke langt fra.
2Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3Min sti og mitt leie gransker du ut, og du kjenner grant alle mine veier.
3Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4For det er ikke et ord på min tunge - se, Herre, du vet det alt sammen.
4Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.
5Bakfra og forfra omgir du mig, og du legger din hånd på mig.
5Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.
6Å forstå dette er mig for underlig, det er for høit, jeg makter det ikke.
6Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
7Hvor skal jeg gå fra din Ånd, og hvor skal jeg fly fra ditt åsyn?
7Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?
8Farer jeg op til himmelen så er du der, og vil jeg rede mitt leie i dødsriket, se, da er du der.
8Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
9Tar jeg morgenrødens vinger, og vil jeg bo ved havets ytterste grense,
9Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa,
10så fører også der din hånd mig, og din høire hånd holder mig fast.
10sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.
11Og sier jeg: Mørket skjule mig, og lyset omkring mig bli natt -
11Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon",
12så gjør heller ikke mørket det for mørkt for dig, og natten lyser som dagen, mørket er som lyset.
12sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.
13For du har skapt mine nyrer, du virket mig i min mors liv.
13Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
14Jeg priser dig fordi jeg er virket på forferdelig underfull vis; underfulle er dine gjerninger, og min sjel kjenner det såre vel.
14Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
15Mine ben var ikke skjult for dig da jeg blev virket i lønndom, da jeg blev kunstig virket i jordens dyp*. / {* d.e. i mors liv.}
15Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16Da jeg bare var foster, så dine øine mig, og i din bok blev de alle opskrevet de dager som blev fastsatt da ikke en av dem var kommet.
16Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
17Hvor vektige dine tanker er for mig, Gud, hvor store deres summer!
17Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!
18Vil jeg telle dem, så er de flere enn sand; jeg våkner op, og jeg er ennu hos dig.
18Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.
19Gud, gid du vilde drepe den ugudelige, og I blodtørstige menn, vik fra mig -
19Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät! Kaikotkaa, murhamiehet!
20de som nevner ditt navn til å fremme onde råd, som bruker det til løgn, dine fiender!
20He ovat sinun vihollisiasi, he vetoavat sinuun valheellisesti ja vannovat väärin sinun nimeesi.
21Skulde jeg ikke hate dem som hater dig, Herre, og avsky dem som reiser sig imot dig?
21Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!
22Jeg hater dem med et fullkomment hat; de er mine fiender.
22Loputon on vihani heitä kohtaan, he ovat minunkin vihollisiani.
23Ransak mig, Gud, og kjenn mitt hjerte! Prøv mig og kjenn mine mangehånde tanker,
23Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.
24og se om jeg er på fortapelsens vei, og led mig på evighetens vei!
24Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.