¹Av David. Jeg vil prise dig av hele mitt hjerte, for gudenes* øine vil jeg lovsynge dig. / {* SLM 82, 1. 6. JOH 10, 34.}

¹Daavidin psalmi. Koko sydämestäni minä sinua kiitän, sinua minä soitollani ylistän -- sinua, en muita jumalia.

²Jeg vil kaste mig ned foran ditt hellige tempel, og jeg vil prise ditt navn for din miskunnhets og din trofasthets skyld; for du har gjort ditt ord herlig, mere enn alt ditt navn.

²Minä kumarrun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi armosi ja uskollisuutesi tähden. Suuri on sinun nimesi, luja on antamasi lupaus.

³Den dag jeg ropte, svarte du mig; du gjorde mig frimodig, i min sjel kom det styrke.

³Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta.

⁴Herre! Alle jordens konger skal prise dig når de får høre din munns ord.

⁴Herra, kiittäkööt sinua kaikki kuninkaat, kun he kuulevat, mitä sinä sanot!

⁵Og de skal synge om Herrens veier; for Herrens ære er stor,

⁵Laulakoot Herran teistä, sillä Herran kunnia on suuri!

⁶for Herren er ophøiet, og han ser til den ringe, og den stolte kjenner han langt fra.

⁶Herra on korkeuksissa, mutta hän näkee alhaisimmankin ja erottaa jo etäältä ylpeän.

⁷Om jeg vandrer midt i trengsel, holder du mig i live; mot mine fienders vrede rekker du ut din hånd, og du frelser mig ved din høire hånd.

⁷Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, sinun väkevä kätesi pelastaa minut.

⁸Herren vil fullføre sin gjerning for mig. Herre, din miskunnhet varer evindelig; opgi ikke dine henders gjerninger!

⁸Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!