¹Av David. Herren er mitt lys og min frelse, for hvem skal jeg frykte? Herren er mitt livs vern, for hvem skal jeg reddes?

¹Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?

²Når ugjerningsmenn nærmer sig imot mig for å opsluke mig, mine motstandere og mine fiender, så snubler og faller de selv.

²Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.

³Om en hær leirer sig imot mig, frykter ikke mitt hjerte; om krig reiser sig imot mig, enda er jeg trygg.

³Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.

⁴Én ting har jeg bedt Herren om, det stunder jeg efter, at jeg må bo i Herrens hus alle mitt livs dager for å skue Herrens liflighet og grunde i hans tempel.

⁴Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle.

⁵For han gjemmer mig i sin hytte på den onde dag, han skjuler mig i sitt telts skjul; på en klippe fører han mig op.

⁵Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle.

⁶Og nu skal mitt hode opløfte sig over mine fiender rundt omkring mig, og jeg vil ofre jubeloffere i hans telt, jeg vil prise og lovsynge Herren.

⁶Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minut. Minä uhraan Herralle hänen pyhäkössään, uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle.

⁷Hør, Herre, høit roper jeg, og vær mig nådig og svar mig!

⁷Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.

⁸Mitt hjerte holder frem for dig [ditt ord]: Søk mitt åsyn! Herre, jeg søker ditt åsyn.

⁸Sydämeni muistaa sinun sanasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä tahdon etsiä sinua,

⁹Skjul ikke ditt åsyn for mig, bortstøt ikke i vrede din tjener! Min hjelp har du vært. Kast mig ikke bort og forlat mig ikke, min frelses Gud!

⁹älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!

¹⁰For min far og min mor har forlatt mig, men Herren tar mig op.

¹⁰Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.

¹¹Lær mig, Herre, din vei, og led mig på den jevne sti for mine fienders skyld!

¹¹Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle, päästä minut vihamiehistäni.

¹²Overgi mig ikke til mine fienders mordlyst! for falske vidner står op imot mig, og menn som fnyser av vold.

¹²Älä jätä minua heidän armoilleen! He ovat julmia syyttäjiä, vääriä todistajia.

¹³O, dersom jeg ikke trodde å skulle se Herrens godhet i de levendes land! -

¹³Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa.

¹⁴Bi på Herren, vær ved godt mot, og ditt hjerte være sterkt, ja, bi på Herren!

¹⁴Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!