¹Av David. La ikke din vrede optendes over de onde, bli ikke harm over dem som gjør urett!

¹Daavidin psalmi. Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä.

²For som gresset blir de hastig avskåret, og som grønne urter visner de bort.

²He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehreys.

³Sett din lit til Herren og gjør godt, bo i landet og legg vinn på trofasthet!

³Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla.

⁴Og gled dig i Herren! Så skal han gi dig hvad ditt hjerte attrår.

⁴Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.

⁵Sett din vei i Herrens hånd og stol på ham! Han skal gjøre det;

⁵Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!

⁶han skal la din rettferdighet gå frem som lyset og din rett som middagens lys.

⁶Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko.

⁷Vær stille for Herren og vent på ham! La ikke din vrede optendes over den som har lykke på sin vei, over den mann som uttenker onde råd.

⁷Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan! Älä kadehdi sitä, joka menestyy elämässään, sitä, jonka kaikki juonet onnistuvat.

⁸Lat av fra vrede og la harme fare, la ikke din vrede optendes! Det fører bare til det som ondt er.

⁸Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu -- se johtaa vain pahaan!

⁹For de onde skal utryddes, men de som bier efter Herren, skal arve landet.

⁹Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan.

¹⁰Og om en liten stund, så er den ugudelige ikke mere, og akter du på hans sted, så er han borte.

¹⁰Vielä hetki -- ja jumalatonta ei enää ole! Sinä katsot hänen asuinpaikkaansa -- se on tyhjä!

¹¹Men de saktmodige skal arve landet og glede sig ved megen fred.

¹¹Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan.

¹²Den ugudelige optenker ondt imot den rettferdige og skjærer tenner imot ham.

¹²Jumalaton punoo juonia vanhurskasta vastaan ja irvistelee hänelle vasten kasvoja.

¹³Herren ler av ham; for han ser at hans dag kommer.

¹³Herra nauraa jumalattomalle, hän tietää, että tilinteon päivä tulee.

¹⁴De ugudelige drar sverdet og spenner sin bue for å felle den elendige og fattige og slå dem ihjel som vandrer opriktig.

¹⁴Jumalattomat paljastavat miekkansa, jännittävät jousensa kaataakseen köyhän ja avuttoman, surmatakseen suoran tien kulkijat.

¹⁵Deres sverd skal komme i deres eget hjerte, og deres buer skal sønderbrytes.

¹⁵Mutta heidän miekkansa osuu heidän omaan sydämeensä ja heidän jousensa särkyy.

¹⁶Bedre er det lille som den rettferdige har, enn mange ugudeliges rikdom.

¹⁶Vanhurskaalla on enemmän iloa vähistä varoistaan kuin jumalattomalla paljosta tavarastaan.

¹⁷For de ugudeliges armer skal sønderbrytes, men Herren støtter de rettferdige.

¹⁷Jumalattomien mahti murtuu, mutta vanhurskaiden tukena on Herra.

¹⁸Herren kjenner de ulasteliges dager, og deres arv skal bli til evig tid.

¹⁸Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä, eikä heidän perintöosansa koskaan häviä.

¹⁹De skal ikke bli til skamme i den onde tid, og i hungerens dager skal de mettes.

¹⁹He eivät kärsi puutetta kovinakaan aikoina, nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

²⁰For de ugudelige skal gå til grunne og Herrens fiender som engenes blomsterskrud; de skal forsvinne, som røk skal de forsvinne.

²⁰Mutta jumalattomat tuhoutuvat, Herran viholliset katoavat kuin laidunten vihreys, he haihtuvat savuna ilmaan.

²¹Den ugudelige låner og betaler ikke, men den rettferdige forbarmer sig og gir.

²¹Jumalaton ottaa lainaa mutta ei maksa takaisin, vanhurskas on hyväsydäminen ja antaa omastaan.

²²For de han* velsigner, skal arve landet, men de han forbanner, skal utryddes. / {* Gud.}

²²Ne, joita Herra siunaa, saavat periä maan, ne, jotka hän kiroaa, joutuvat perikatoon.

²³Herren gjør en manns gang fast, og han har velbehag i hans vei.

²³Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä.

²⁴Når han snubler, faller han ikke til jorden; for Herren støtter hans hånd.

²⁴Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.

²⁵Jeg har vært ung og er blitt gammel, men ikke har jeg sett den rettferdige forlatt eller hans avkom søke efter brød.

²⁵Olen elänyt pitkän elämän, nuoruudesta vanhuuteen saakka. Koskaan en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää.

²⁶Den hele dag forbarmer han sig og låner ut, og hans avkom blir velsignet.

²⁶Vanhurskas on antelias ja lainaa mielellään, ja myös hänen lapsillaan on siunaus.

²⁷Vik fra ondt og gjør godt! Så skal du bli boende* til evig tid. / {* SLM 37, 3.}

²⁷Karta pahaa ja tee hyvää, niin saat aina asua maassasi.

²⁸For Herren elsker rett og forlater ikke sine fromme; til evig tid blir de bevart. Men de ugudeliges avkom utryddes.

²⁸Herra rakastaa oikeutta. Hän ei hylkää omiaan vaan varjelee heitä iäti, mutta jumalattomien suku sammuu.

²⁹De rettferdige skal arve landet og bo i det evindelig.

²⁹Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä aina.

³⁰Den rettferdiges munn taler visdom, og hans tunge sier hvad rett er.

³⁰Vanhurskaan suu puhuu viisautta, hänen kielensä kertoo, mikä on oikein.

³¹Hans Guds lov er i hans hjerte, hans trin vakler ikke.

³¹Hänellä on sydämessään Jumalan laki, eivätkä hänen askeleensa horju.

³²Den ugudelige lurer på den rettferdige og søker å drepe ham;

³²Jumalaton väijyy vanhurskasta ja vaanii tilaisuutta tappaakseen hänet.

³³Herren overlater ham ikke i hans hånd, og fordømmer ham ikke når han blir dømt.

³³Herra ei jätä omaansa jumalattoman armoille vaan osoittaa hänet syyttömäksi oikeuden edessä.

³⁴Bi på Herren og ta vare på hans vei! Så skal han ophøie dig til å arve landet; du skal se på at de ugudelige utryddes.

³⁴Pane toivosi Herraan, kulje hänen tietään! Hän korottaa sinut, sinä saat periä maan ja nähdä jumalattomien tuhon.

³⁵Jeg så en ugudelig som var veldig og utbredte sig som et grønt tre som ikke er flyttet;

³⁵Minä näin jumalattoman voimansa tunnossa, hän rehotti kuin piikkipensas kukassaan.

³⁶men han forsvant, og se, han var ikke mere, og jeg søkte efter ham, men han fantes ikke.

³⁶Hetken kuluttua häntä ei enää ollut, minä etsin häntä mutta en löytänyt mistään.

³⁷Akt på den ulastelige og se på den opriktige! for fredens mann har en fremtid;

³⁷Katsele nuhteetonta, tarkkaile rehellistä -- rauhan miehellä on tulevaisuus!

³⁸men overtrederne skal tilintetgjøres alle sammen, de ugudeliges fremtid skal avskjæres.

³⁸Pahantekijät tuhoutuvat kaikki tyynni, jumalattomia odottaa perikato.

³⁹Og de rettferdiges frelse kommer fra Herren, deres sterke vern i nødens tid.

³⁹Mutta vanhurskaat saavat avun Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana.

⁴⁰Og Herren hjelper dem og utfrir dem, han utfrir dem fra de ugudelige og frelser dem, fordi de har tatt sin tilflukt til ham.

⁴⁰Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät. Hän päästää heidät jumalattomien käsistä, pelastaa heidät, kun he pakenevat hänen suojiinsa.