1Til sangmesteren, til Jedutun; en salme av David.
1Laulunjohtajalle. Jedutunin mukaan. Daavidin psalmi. (H39:2)Minä ajattelin: "Olen varuillani, etten syyllisty puheissani syntiin. Minä sinetöin suuni, pysyn vaiti, kun jumalattomia on paikalla."
2Jeg sa: Jeg vil vokte mine veier, så jeg ikke synder med min tunge; jeg vil legge munnkurv på min munn, så lenge den ugudelige ennu er for mine øine.
2(H39:3)Niin minä pidin suuni kiinni, olin mykkänä, minä vaikenin, mutta turhaan: tuskani vain yltyi.
3Jeg blev taus og var aldeles stille, jeg tidde uten gagn, og min smerte blev oprørt.
3(H39:3)Sydämeni oli kuin tulessa, huokaukseni olivat kuumat kuin liekki. Minun täytyi avata suuni ja puhua.
4Mitt hjerte blev hett inneni mig, ved min grublen optendtes ild; - jeg talte med min tunge:
4(H39:5)Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!
5La mig vite, Herre, min ende, og mine dagers mål, hvad det er! La mig få vite hvad tid jeg skal bort!
5(H39:6)Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni. (sela)
6Se, som en håndsbredd har du satt mine dager, og min livstid er som intet for dig; visselig, bare tomhet er hvert menneske, hvor fast han enn står. Sela.
6(H39:7)Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.
7Bare som et skyggebillede vandrer mannen, bare tomhet er deres uro; han dynger op og vet ikke hvem som skal samle det inn.
7(H39:8)Herra, onko minulla vielä toivoa? Kaikki on sinun varassasi.
8Og nu, hvad håper jeg på Herre? - Mitt håp står til dig.
8(H39:9)Päästä minut kaikista synneistäni, älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.
9Frels mig fra alle mine overtredelser, gjør mig ikke til spott for dåren!
9(H39:10)Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani, sillä sinulta tulee kaikki.
10Jeg tier, jeg later ikke op min munn; for du har gjort det.
10(H39:11)Ota vitsauksesi minun päältäni, en kestä enää kätesi iskuja.
11Ta bort fra mig din plage! For din hånds slag er jeg blitt til intet.
11(H39:12)Kun sinä kuritat ja rankaiset ihmistä hänen syntiensä vuoksi, sinä teet lopun hänen kukoistuksestaan, niin kuin koi tuhoaa vaatteen. Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset! (sela)
12Tukter du en mann med straff for misgjerning, da fortærer du hans herlighet likesom møll; bare tomhet er hvert menneske. Sela.
12(H39:13)Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni! Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa, olen koditon niin kuin olivat isänikin.
13Hør min bønn, Herre, og vend øret til mitt rop, ti ikke til min gråt! for jeg er en fremmed hos dig, en gjest som alle mine fedre.
13(H39:14)Käännä pois syyttävä katseesi, jotta saisin jälleen iloita, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.
14Se bort fra mig, så mitt åsyn må bli opklaret, før jeg går herfra og er ikke mere!